Täs o ny men­ny täyn as­jaa tai as­ja vi­ä­rest viik­ko ja ai­ka mo­net toi­siis tref­fan­neet o to­ren­nu siin päi­yh­tee et sa­nos muut. Aja­tel­la, et su­ves men­nää jo hei­nä­kuut. Tun­tuu et se hel­tei­ne ke­sä­kuu iha viu­hah­ti ohi, nin­ko se ent­ti­ne poi­ka pök­syt kai­na­los. Mel­kei täs il­ki­mul­lik­kan olis pär­jän­nyk­ki näis to­rel­li­sis hel­teis, joit sa­not­tii ol­lee liki pa­ri­kym­ment ke­sä­kuus. Ny ol­laa sit vis­sii taas niis ta­val­li­sim­mis mei­kä­läi­sis olo­suh­teis et pais­taa ja sat­taa voo­ro­tel­le. Sare o hy­väks lu­an­nol, mut tart­teek se ain pi­lat mo­net tä­kä­läi­set su­vi­set ti­fäl­lit kys­syy kuu­lem­ma moni it­tes liti mär­rääks nois sem­pa­lois kas­tel­lu.

Tos pääl­lik­rii­vauk­ses ny kum­min­ki mei­na­si tota po­lit­tist kär­hä­mää tai miks stää ny sa­nos­ka. Ei pääs­sy uus hal­li­tus kun­nol eres al­kuu, ko san­ta ken­käs al­ko hi­är­tää, teki iha rako joka täl­läs heit­tää moi­se uu­re pot­foo­ri ti­ä­hes. Mitä ny sit ta­pah­tuu on­ki ai­ka jän­nää täl­läi si­vust seu­rat?? Näh­tä­väks jää..

Su­a­mi are­na Po­ris kans oli ja meni, mut sää­ke­ris­ti kai iha suu­ri piir­tei kaik­ki sen­tää lu­a­nas jäl­ki­puh­heit­te pe­rus­teel ai­na­ki. Oma­koh­ta­ses­ti jäi ai­ka pi­ä­nee se fö­lis olo, pait­ti et kyl tel­kust vah­rat­tii tot­kai, ko Pori mel­kei oli mail­ma kar­tal tryki ai­kaa. Mel­ko­ne mää­rä eril­lai­sii as­ja­tun­ti­joit oli­ki saa­tu haa­lit­tuu, vaik tun­tu­ki silt et ai­ka pin­ta­pu­a­li­seks tah­to ne proh­taa­mi­set jäär, ko ai­kaa oli knaf­tis­ti ja sa­not­tav­vaa olis ol­lu vaik kui. Se puh­hee­joh­ta­ja­tent­ti siäl tori la­val oli kyl mel­ko­ne näy­tel­mä mel­kei tois­tes ha­tu­rois kii ol­leist kiuk­ku­sist kis­soist. Iha oi­kee se po­ri­lais­te ent­ti­ne vävy Hjal­lis to­tes­ki et hän” sit vast ko nua ens­tiks lak­kaa huu­ta­mast”. Siit huu­rost päi­yh­tee ja yh­tee ää­nee ei saa­nuk­ka mit­tää sel­vää ai­na­ka tel­kust kat­tois ja kuu­lem­ma siäl to­ril oli­ki huu­ret­tu la­val toi­vo­must, et yks ker­ral­las. Ei ol­lu ju­an­ta­ja­ka aj­jaa ta­sal, kon­nei saa­nu pi­ret­tyy yh­tää kur­rii po­ru­kas. Mää kyl ju­an­ta­jan ol­si ot­ta­nu ko­men­no ja suu­ree ää­nee to­ren­nu, et ny pe­lit seis ja kent­tä ko­la­taa. Sit pi­tä­ny hu­a­le et yks ker­ral­las san­noo sa­not­ta­vas nin­ko pruu­ka­taa. Must si­vis­ty­ny ju­an­ta­ja ei san et suu kii, mut o to­pak­ka ja pit­tää hom­ma hal­lus ja so­vi­tust kii. No sit seu­raa­val kert­taa o taas opit­tu täs­tä­ki tai sit ei.

Hei­nää jo teh­rää, til­lit o pa­kas­tet­tu, kurk­ku kuk­kii, ra­par­per­rii hy­ä­ryn­net­ty eri sor­teil ja man­si­koit mais­tel­tu. En­sim­mäi­set yr­tik­ki jo sil­put­tu ja kui­vu­mas. Meil kas­vi­maal vis­sii typ­pee lii­kaa, ko kaik­ki maa­pääl­li­ne o muh­keet, mut muu­te viä sur­keet nin­ko löö­kik­ki. On­neks il­ma­si­pu­li re­hot­taa sa­to­san kev­vääst pak­ka­sii as­tik­ka. Kaik­ki tää o sil­ti kiv­vaa seu­rat­tav­vaa. Eta­noit o ran­nas, hyt­ty­sii eh­toi­si ja kyyh­ky­set käy mu her­moil­le­ni sa­mal­lai­ko yäl pä­ris­te­le­väk­ki, muu­te vois kyl to­ret et kesä o iha­naa, nii, i sa­nos muut...

Ul­la Lei­no

po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos