Har­vem­mi en­nää pruu­ka­taa san­noo hyv­vää ol­loo, et val­la fyyr­kant­tist nin­ko sil­lo jos­kus. Pa­rem­min­ki tai­re­taa fun­tee­rat stää vaa ne­lis­kul­ma­seks, jota se kans kyl po­ri­lai­sit­tai o. Voi et­tä, ko o ol­lu mone sor­ti men­noo täl vii­kol. Käy­tii mur­re­pii­ri­läi­set me ent­ti­set sem­mo­set taas vah­taa­mas mitä nät­tii Mar­me­la tre­ko­lis ny täl vu­a­rel oli saa­tu ai­kaa? Poi­ket­tii Har­ja­val­las lou­naa jäl­kee kamp­raa­tei kans mu­se­oo ihas­tel­lee stää sir­kuk­sest koot­tuu näyt­te­lyy ei­kä su­at­ta. Pal­jo muut­ki o tul­lu pan­neeks mer­kil ja esi­merk­kin siit ny­ky­päi­vä hei­nä­kor­juu ja ti­ä­vi­a­rui klimp­su­mi­set. Po­ri­lais­kir­jai­joit­te nii Jen­ni Hau­kio ko Pet­ri Kan­kaa uu­ret kir­jat ole lu­ke­nu suu­rel mi­ä­le­kiin­nol.

Mil­lai stää ny teil oi­kee proh­tais­ka, kon­nei sihe tair juur­ka sa­nat pii­sat siäl tre­ko­lis pi­ä­nii pol­kui pat­sas­tel­les. Jo­ka­pu­al o kaik­kee nät­tii ja eri­koist nun­nuu, jok­ka o hy­väl maul is­tu­tet­tu toi­ne toi­ses lom­maa ja kai­ke li­säks fä­rei värt­tee­ra­te ja sek­kaa täl­lä­te eri­koi­sii it­te vär­kät­tyi ke­ra­miik­ka­ko­mis­tuk­sii. Mis so­li­see vesi, mis kei­nu­taa pa­ra­tii­sis ja mist leh­tei vä­list kurk­kai­lee eri­kok­koi­sii sam­ma­koit ja ne van­ha-ai­ka­set pi­ä­net pen­kit hah­moi­nes. Iha fyyr­kant­ti­seks se mee po­ru­ka kum­min­ki sai. Kii­tos taas!

Iha muu­ta­mal sa­nal mel­kei hal­lui­si rek­la­mee­rat stää sir­kus­näyt­te­lyy siäl Ce­derc­reut­zi mu­se­os. Se tart­tee kyl it­te nähr en­ne­ko saa oi­kee kä­si­tyk­se siit mo­ni­pu­a­li­suu­rest, hi­a­nost too­na­mää­räst, jota vu­as­kym­men­te ai­kan o ke­rät­ty on­neks tal­tee. Sir­kus­mei­nin­kit o jo niin­ki var­hai, ko 1500-lu­vul tul­lu tän, mut sit vast kum­min­ki 1700-lu­vul yleis­ty­ny. Siäl o ele­fant­ti­ki koko ko­meu­res­sas ja nii pal­jo muut fii­nii rek­vi­siit­taa et kyl ränt­tää poi­ket kat­too näyt­te­lyy. Koko mu­seo it­te­säs o must ver­taas vail.

Täs taa­no toi­voi et­tei ny kau­hee ai­ka­si täält ran­ta­tiä pi­an­ta­reilt klimp­sut­tas nun­nui en­ne­ko ne ker­kee kuk­kii. No juu ne pää­si par­haa­see lois­toos, ko sit tuli sem­mo­ne kau­pun­ki kel­ta­ne jät­ti­läi­ne, joka ei sääs­tel­ly eres yk­si­tyis­te ran­toi, vaa an­to veh­kee men sem­mo­sel ment­ta­li­tee­til, et pois ti­ält ri­sut ja män­ny­kä­vyt. Ny o nin­ko sa­la­ma olis is­ke­ny esim. pa­ju­ti­la kom­mee­see ran­na mon­koo­li­a­vaah­te­raa. Ei paha koh­tuut.

Ja sit siit tämä päi­vä hei­nä­kor­juust. On­neks pääs­tii näk­kee ja ihas­tel­lee se toi­mi­vuut. Ei sil­ti nii kom­mee hei­nä vaa­ti­ki ar­vo­ses kor­juu. Mit liä ni­mel­täs ne uu­re­kar­heet kirk­kaa­pu­na­set trak­to­rit li­sä­veh­kei­nes. Ens­tiks tuli se pram­mee kaa­ta­ja, joka kat­ka­si hei­nä, sit vähä aj­jaa pääst taas pu­a­les­tas pöy­hi­jä, jon­ka no­kal oli viä nos­te­lu­lai­te­ki. Sit toi­ne fii­ni trak­to­ri kok­koo­ja omi­nai­suu­res, joka sit syn­nyt­ti niit val­ko­sii mun­nii, jok­ka pu­tos it­tel­läs pel­lol vähä väl­lii. Kyl o mail­ma muut­tu­nu ja tai­taa ent­ti­set isän­nät hau­rois vä­hin­täs kyl­kees kään­tää ih­me­tyk­sest ja ihas­tuk­sest.

Ei jää­nyk­kä en­nää til­laa po­ri­lais­kir­jai­li­joil, joist kyl mo­lem­mist eril­lai tyk­kä­si, mut ens vii­kol sit iha fyyr­kant­ti­sen niist...

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos