Olis ti­li­päi­vä, ko olis viä nu­a­ri ja ty­äe­lä­mäs. Tart­tee­ki muu­te lo­pet­taa se ty­äe­lä­mä­ai­ka­ne ei palk­ka­ti­li, mut se kau­pun­ki ree­raa­ma tili, jol voi sääs­tää paha päi­vä va­ral sil­lo en­ne su­a­raa pal­kast ja eläk­keel mil­lai it­te sit tyk­käs. Mul oli ai­ka­nas ta­vot­teen sem­mo­ne yks fii­ni too­li, jon­ka sit jos­sai vai­hees os­tin­ki. Lo­pet­taa muu­te siks, et kau­pun­ki lo­pet­taa tämä vu­a­re pu­a­lel se sem­mo­se sääs­tä­mi­se val­la. No tähä syk­syy kuu­luu seki, mut täs ny fun­tee­ra­si tota lu­an­too, joka o an­ta­nu pa­ras­tas mo­nes mi­ä­les. Just täl het­kel puus­kit­tai­ne ploo­saa­mi­ne ja sa­re­kuu­rot tun­tuu viä jat­ku­va, vaik aa­mu­lenk­ki meni kyl au­rin­koi­sis mer­keis ja as­teit oli plus 4. Hai­ka­ra ei ol syk­syy viä pel­lääs­ty­ny ja pu­lui­ki o taas ol­lu rei­rus­ti. No näit­te li­säks mei­na­si ot­taa fra­mil yh­re kylt­ti as­ja ja kiit­tää siit et kyl hy­vi­voin­ti­a­lu­eel sen­tää hyv­vää­ki saa­raa ai­kaa ei­kä iha kai­kest tart­te kronk­lat, nin­ko nyte pak­kaa us­sei käy­mää.

Sev­ver­ra viä siit hen­ki­lös­tö­kas­sast et soli kyl siit hyvä, et jos tuli joku äk­ki­näi­ne tar­ve, ni sul oli si­ält mah­rol­li­suus ot­taa, ei­kä se tun­tu­nu juur mis­sää. Kai­ke li­säks siäl o ol­lu ain nii poo­nu kas­sa, jon­ka kans voi jo­ku­se sa­na­ki siin sa­mal va­het­taa, niät kii­tos.

Kev­vääst as­tik­ka o hai­ka­ra ja vä­lil kaks­ki viih­ty­ny näil ran­noil ja aa­mu­si is­tu­nu eri lan­kon­keil, mis sit pes­sii e os­saa san­noo. Teh­tä­väs o tain­nu kum­min­ki tehr, ko yks jos toi­ne­ki nu­a­ri pari vau­nui tääl lyk­kää. Niist pu­luist ja erel­lee, joit­te luu­li jo jou­tu­nee am­mu­tuks, mut mitä viä. Yks aa­mu täs is­tu voi­ma­lin­jal 49 pul­luu ja joje toi­sel pu­a­lel viä jo­ku­ne lis­sää. No täs tre­ko­list noo kyl häi­py­ny ja hu­hui­lut lop­pu­nu sen­tää. Ta­li­tin­tit joku aa­mu tuli kna­put­taa köö­ki kla­sil sää­ke­ris­ti jo vis­sii pöt­ky­lä tar­peest. No me sit jo sem­mo­ne os­tet­tii ja ny o se tii­moil mel­ko­ne hy­ä­ri­nä. Pik­ku­lin­tui li­säks jo par­rii ot­tee­see tik­ka­ki o se kek­si­ny. Mus­ta­ras­taat pöy­hii sen­ku ker­kee kai­ket päi­vät jo tal­veks ree­raa kään­net­tyy kas­vi­maat. Tiu­kas tun­tuu puit­te leh­ret erel­lee ole­va ja jo­ka­ki­ki­ne ar­ki­päi­vä kum­min­ki o sev­ver­ra vaah­te­ra­leh­tii ym­pä­riis et saa ha­ra­voir, ko niit ei tal­ve al ränt­tää jät­tää, vaik kui toi­si sa­not­tas. Ter­veel­list ul­ko­lii­kun­taa se kyl o, muk­ko sel­käs kään­tää ni al­vust sais taas al­kaa. Syk­sy, hä­mär­ty­vin ja pim­mei­nä­ki eh­toin o pa­rast kynt­ty­lä­ai­kaa.

Sit se pla­kat­ti­as­ja viä kans. Tääl meil o ny sem­mo­ne pari ki­lo­met­ri ki­ar­to­tiä, ko sil­la alt ei ny au­tol pääs tois­ta­seks penk­ka­hom­me­leit­te tak­kii. Ran­ta­kar­ta­no nur­kil o iha lii­ka pi­ä­ni pla­kat­ti, jon­ka pi­täs täst oor­te­leit an­taa. Ai­ka moni o as­ja to­ren­nu vast siin en­ne sil­taa, niät iha vaa ti­a­roks tä­mä­ki. Vii­mit­teeks viä hyvi lu­a­nan­neel ter­veys­kes­kuk­sest suu­po­lil lä­he­te­tyl lä­het­teel ja it­te ti­la­tul ajal pääs­tyy suu­ki­pui eri­no­ma­see hoi­too suu­ret kii­tok­set koko sys­tee­mil ja am­mat­ti­tai­rol…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos