Ulla Leinon murreblogi: Tällai mennää
Syksy tullu… lokakuu 15. 2023
Olis tilipäivä, ko olis viä nuari ja tyäelämäs. Tartteeki muute lopettaa se tyäelämäaikane ei palkkatili, mut se kaupunki reeraama tili, jol voi säästää paha päivä varal sillo enne suaraa palkast ja eläkkeel millai itte sit tykkäs. Mul oli aikanas tavotteen semmone yks fiini tooli, jonka sit jossai vaihees ostinki. Lopettaa muute siks, et kaupunki lopettaa tämä vuare pualel se semmose säästämise valla. No tähä syksyy kuuluu seki, mut täs ny funteerasi tota luantoo, joka o antanu parastas mones miäles. Just täl hetkel puuskittaine ploosaamine ja sarekuurot tuntuu viä jatkuva, vaik aamulenkki meni kyl aurinkoisis merkeis ja asteit oli plus 4. Haikara ei ol syksyy viä pelläästyny ja puluiki o taas ollu reirusti. No näitte lisäks meinasi ottaa framil yhre kyltti asja ja kiittää siit et kyl hyvivointialueel sentää hyvvääki saaraa aikaa eikä iha kaikest tartte kronklat, ninko nyte pakkaa ussei käymää.
Sevverra viä siit henkilöstökassast et soli kyl siit hyvä, et jos tuli joku äkkinäine tarve, ni sul oli siält mahrollisuus ottaa, eikä se tuntunu juur missää. Kaike lisäks siäl o ollu ain nii poonu kassa, jonka kans voi jokuse sanaki siin samal vahettaa, niät kiitos.
Kevvääst astikka o haikara ja välil kakski viihtyny näil rannoil ja aamusi istunu eri lankonkeil, mis sit pessii e ossaa sannoo. Tehtäväs o tainnu kumminki tehr, ko yks jos toineki nuari pari vaunui tääl lykkää. Niist puluist ja erellee, joitte luuli jo joutunee ammutuks, mut mitä viä. Yks aamu täs istu voimalinjal 49 pulluu ja joje toisel pualel viä jokune lissää. No täs trekolist noo kyl häipyny ja huhuilut loppunu sentää. Talitintit joku aamu tuli knaputtaa kööki klasil sääkeristi jo vissii pötkylä tarpeest. No me sit jo semmone ostettii ja ny o se tiimoil melkone hyärinä. Pikkulintui lisäks jo parrii otteesee tikkaki o se keksiny. Mustarastaat pöyhii senku kerkee kaiket päivät jo talveks reeraa käännettyy kasvimaat. Tiukas tuntuu puitte lehret erellee oleva ja jokakikine arkipäivä kumminki o sevverra vaahteralehtii ympäriis et saa haravoir, ko niit ei talve al ränttää jättää, vaik kui toisi sanottas. Terveellist ulkoliikuntaa se kyl o, mukko selkäs kääntää ni alvust sais taas alkaa. Syksy, hämärtyvin ja pimmeinäki ehtoin o parast kynttyläaikaa.
Sit se plakattiasja viä kans. Tääl meil o ny semmone pari kilometri kiartotiä, ko silla alt ei ny autol pääs toistaseks penkkahommeleitte takkii. Rantakartano nurkil o iha liika piäni plakatti, jonka pitäs täst oorteleit antaa. Aika moni o asja torennu vast siin enne siltaa, niät iha vaa tiaroks tämäki. Viimitteeks viä hyvi luananneel terveyskeskuksest suupolil lähetetyl lähetteel ja itte tilatul ajal päästyy suukipui erinomasee hoitoo suuret kiitokset koko systeemil ja ammattitairol…
Ulla Leino
Porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos