Täl­läi moni meist po­ri­lai­sist tai sa­nos­ko et tä­kä­läi­sist pruu­kaa ai­ka us­sei san­noo, niät siit o tul­lu jo mel­kei yks mee tun­to­mer­keist, ko jot­tai proh­ta­taa. Olet­te sää­ke­ris­ti muu­te hu­a­man­nu, et täs stää taas ol­laa jo lo­ka­kuu lop­pu­pu­a­lel. Syys­kuu meni val­la len­täi ja lo­ka­kuu tai­ta­nu men vi­äl­ki frii­mak­kaam­mi. Oi­kees­ti iha sana täy­res mer­ki­tyk­ses, ko va­ri­se­vat puit­te leh­rek­ki o pa­kan­nu men­nee pu­a­lelt toi­sel, jol­ses koht aa­mus­ti kon­nei viä ploo­saa ru­ak­koo niit ti­ä­hes. Ny vast lav­van­tai vas­ta­se yä pak­ka­ne pu­ra­si mee ait­ta par­ve pe­le­kuu­nii, niät koht ar­ken o syyt ne ot­taa pois ja tehr til­laa ha­vuil va­loi­nes tal­vee var­te. Kav­va niist saa­tii­ki naut­tii, nin­ko ny yleen­sä­ki su­vi­nun­nuist. Kav­va ei men sii­hen­kä et fii­ra­taa taas Pyh­häi päi­vää ja sihe men­nes o syyt täl­lät hau­rat kans tal­vi­kun­too ja viär kynt­ty­lä­lyh­tyi pi­rik­keet et­tei tart­te sit siäl kil­ku­tel, ko pak­ka­ne o maat ko­vet­ta­nu. Ker­ra vu­a­sii sit meil jäi ne ta­pit vii­me tin­kaa ja sil­lo sit oi­kee va­sa­raa tart­tet­tii ja nii tart­ti moni muu­ki, Soli kert­ta vaa ja siit kyl opit­tii. Kynt­ty­lät muu­te o ny tänä syk­syn tosi tyy­riit tai ai­ka­sem­paa ver­rat­tun ny kum­min­ki. Ai­ka tark­ka­nak­ki niit­te kans saa ol et­tei tul sil­mää sa­ha­tuks, ko nois öl­jy­kynt­ty­löis o suu­rii eroi pa­la­mi­se suh­tee, siis koos ja kyl mää­rä­tyt mer­kit pa­rem­mi pal­laa­ki. Ai­ka­lai soo sil­ti kyl kii se hyvi pa­la­mi­ne as­teist­ki ja lyh­ryst­ki. Kiv­vee vär­kä­tyis lyh­ryis pal­laa kyl hyvi ja yleen­sä lop­puu.

Kuu­se ha­vui meil o omast tak­kaa ja o hy­vä­ki vaa et niit klip­su­taa mil­lo mi­hin­ki tar­ko­tuk­see. Män­tyy ei ol it­tel ja avu­li­as kran­ni­ki, joka ko­ti­ti­luk­sil­tas o ain niit mul tu­a­nu muut­ti jo kau­pun­kii. Kuis kä­vi­kä, ko nin­ko tai­vaa lah­jan hän ki­laut­ti ja lu­pas nyk­ki mul män­ny ok­sat ait­ta par­vee tuar. Kii­tos jo etu­kät­tee. Täl­läi stää toi­sis­tam­me hu­alt pi­re­tää. Toi­sel kran­nil o syk­sy mit­taa omp­pui pii­san­nu ja niit o saa­nu hak­kee, ko omat ke­sä­om­put o jo lop­pu­nu ai­kaa sit. Tu­li­kur­kuil mää sit pruu­kaa kiit­tää saa­mis­ta­ni eruist. Tää tai­taa ol stää yh­tei­söl­li­syyt ai­na­ki mee van­hai kes­ke.

Kav­va kes­ti meil tai ai­na­ki kaks viik­koo, niät onk se ny sit muka kav­va tua suu­re vaah­te­ra leh­tei put­too­mi­ne. Tun­tu et­tei ne lopu lain­ka, vaik päi­vit­täi ohen­net­tii. Sik­ko tuli hyvä pak­ka­ne, ni pu­tos lo­puk­ki ja ny sit ar­ken pääs­tää lop­pui kimp­puu. Iso tam­mi o vih­ree­näs viä, niät kyl ar­ki­lii­kun­taa pii­saa il­ma kun­to­sal­lii, ko soo täs iha omast tak­kaa. Vesi jo­jes o ol­lu jo pit­kääs kor­keel, ei mit­tää hät­tää, mut kum­min­ki. Ai­ka­moi­ne roh­jo kul­kee kova vir­ra fö­lis ja o tääl viä mel­kei hun­nin­kol ole­vii lai­tu­reik­ki jo­jes. Mus­ta­ras­taat tyh­jen­si ma­ho­ni­at run­saist mar­joist ja kai ne sit syl­jes­ke­li si­ä­me­net ti­ä­hes, ko niis o kuu­lem­ma jot­tai hai­tal­list, vai onk sit­ten­kä? Kak­ka ny niil kum­min­ki vah­va kret­lii­nist ei­kä lähr juur pe­se­mäl­kä rap­pu­sist.

Tu­a­noi, ni ja ens viik­koo ny näil ja sit taas jot­tai iha muut. Voi­raa…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos