Vii­me vii­kol jo hiuk­ka rek­la­mee­ra­si et tääl meil­läp­päi o jou­lu­set myy­jäi­set py­hän ja hyvä et se tei, kon­nei juur lain­ka tä­kä­läist til­fäl­lii sit ol­tuk­ka tu­a­tu fra­mil, mi­tä­ny sen­tää pus­ka­rar­jo oli toi­mi­nu. Jaa ni näh­tii me sen­tää aa­mul sin myy­jäisp­las­sil men­nes Noor­mar­ku­tiä var­res yh­re rek­laa­mi­tau­lu. Jol­lai­lai tun­tuu suk­ke­lalt et­tei eres oma kylä il­mo­tus­tau­luil ol­lu mit­tää mai­nin­taa myy­jäi­sist. Mää kum­min­ki koi se kä­si­ty­ä­läi­sii ina mel­kei louk­kaa­vaks, kon­nei eres tom­mo­sii il­mat­teeks käy­tös ole­vii mah­rol­li­suuk­sii ol­lu viit­tit­ty käyt­tää hy­väks. Sit viä pak­ka­ne­ki teki tep­po­ses ja kyl­mä tai­si pel­loot­taa ih­mi­set pys­syy pir­teis­säs ja vah­taa ur­hei­luu, nin­ko mää­ki ol­si teh­ny, jol­se olis päät­tä­ny men kä­si­töit­te­ni kans sin ns. mark­ki­nap­las­sil.

Kai­kest hu­a­li­mat kyl jo­ku­set oli läh­te­ny lii­pan­tee­see kat­too mitä paik­ka­kun­ta­lai­set oli saa­nu ai­ko­seks, mut enem­mä kun­tei olis tar­vit­tu, ko ai­ka mo­nel jäi päi­vä päät­teeks viä oma­te­ke­miis kä­si­töit ja vis­sii hiuk­ka paa­kauk­sii­ki. Kyl sil­ti afää­reik­ki teh­tii ja ai­na­ki ai­neit­te hin­ta tai­ret­tii sen­tää väh­hiip­päi yks jos toi­ne­ki saar, mut­tei siin kum­min­ka juur ti­a­naa­maa tain­nu kuk­kaa pääst. Trah­tee­rii oli jos mitä, kaak­kui mo­nel­lai­sii, her­kul­lis­si tort­tui ja pik­ku­lei­pii nin­ko ai­ka suu­ri­töi­sii lu­sik­ka­lei­pii mm. Oli pur­ki­tet­tun nii puu­roo ko sop­paa­ki ja na­mui mo­nel­lai­see mak­kuu. Kirp­pu­to­ri­too­naa­ki oli mel­kei pilk­ka­hin­taa ja siin muk­suil nii fii­nei haa­la­reit, jak­kui ja kai­kel­lai­sii pe­lei kans. Hi­a­noi til­luk­kait ja läm­py­mii tos­sui, rai­ta­sii ja ku­vi­ol­li­sii oli us­seem­mal pöy­räl ja niit kyl jäi­ki ai­ka mo­nel viäl. Krans­sei­ki näyt­ti ole­vaa joka mak­kuu nii pi­hal ko sit si­säl­lek­ki sem­mo­sii fii­nei jou­lu­pal­loist ei yh­tee jou­luu rus­tat­tui, vaa mo­neks tu­le­vaks vu­a­reks ja mone fa­mil­ja ihas­tel­ta­vaks. Sit tai­ta­va kan­kaa­pää­läi­se mum­mu kaf­fe­pus­seist tai­rok­kaas­ti värk­kää­mii fä­rik­käit eri kok­koi­sii ko­rei, joit nu­a­rem­pi pol­vi kaup­pas. Hi­a­noo ki­är­rä­tyst niis, sa­mal­lai­ko viä kau­pa­te­ki­jäi­siks kori os­ta­ja saa­mat pan­nu­a­lu­sek­ki. Oli niis­ki se fä­ri­kir­jo nii hyv­vää mak­kuu te­ki­jäl ol­lu. Oli sit kyl krää­sää­ki nin­ko ain. Mul oli vil­la­pai­toi, it­te kans ku­to­mii­ni ja kyl niist­ki ty­kät­tii. Jou­lu­set as­kar­te­lut näyt­ti mone pöy­räl jää­vä, mut o täs ny viä jou­luu tryki ai­kaa. Jou­lu­puk­ki­ki poik­kes na­mu­ko­rei­nes myy­jäi­sis ja Ran­ta­kar­ta­no tai­ta­vat kok­kaa­jat piti puf­fet­tiis, niät ei tart­te­nu suu kui­van pu­a­ti­puk­suu leik­kii. Kii­tos.

Iha sit viä val­la toi­sel­laist as­jaa, ko nii har­mit­taa ny­ky­si tua ruma ki­ä­le­käyt­tö ja var­sin­ki nu­a­ret nai­set jopa vii­mi­sen huu­ton soi­tet­ta­vis kap­pa­leis kir­roo präis­käyt­tää tost vaa. Onk se ny sit muka mis­tää ko­to­si sem­mo­ne? Mil­lai klaa­raat muk­suil, ko ne kys­syy et äi­ti mitä tar­kot­taa se ja se ruma sana? Ky­syv­vaa! Pes­tää suu soo­pal nin­ko en­ne pruu­kat­tii ja proh­ta­taa jat­kos siis­tii mal­lii, ni kai­kil o hyvä mi­ä­li, meil van­hoil­lak­ki. Tont­tui o jo muu­te näh­ty, niät ny muis­te­taa ol kaik­ki kilt­tei…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos