Niim­pä ja kol­mas ar­vent­ti kans tän­nää py­hän. Viik­ko o lyh­kä­ne ai­ka, niät tul­lee vä­ki­sin­ki kii­ru, jol­sei ol viä jou­luu pääs­tä­ny mi­ä­lees­kä. Jou­lust vois san­noo et vu­a­re suu­rin juh­la ja ai­ka moni meist tyk­kää jou­lust oi­kees­tik­ki, mut o sit kyl niit­ki, joil ei jou­lu merk­kaa mit­tää. No men­nää me ny täs kum­min­ki jou­lu­my­än­tei­sin ei­kä sil­ti otet jou­lust suu­rem­pii pai­neit. Ei sil­ti, kyl oma­koh­ta­ses­ti­ki voi san­noo, et kyl äi­tin siin vai­hees ko muk­sut oli pi­ä­nii ja van­huk­sek­ki viä elos mei­nas jou­lust jol­lai­lai pi­änt ja kyl suu­rem­paa­ki pai­net tul, ko ree­ras suu­rel fa­mil­jal jou­luu. Ain siit kum­min­ki klaa­rat­tii, jou­lu oli omal­lai­ne nii muk­suil, ko meil ai­ku­sil­ki. Oli sa­pus­kaa it­te prä­kät­tyn mo­ne­sort­tist, nii loo­rat ko li­ko­ka­lat, si­nap­pi ja kink­ku­ki oor­te­leit­te muk­kaa free­sist su­a­lat­tun en­ne uu­nii täl­lää­mist. Sil­lo nu­a­ren paa­ka­si it­te kaik­ki tar­vit­ta­vat, kas­toi kal­jan­ki, nin­ko en­ne­van­haa pruu­kat­tii san­noo ja förs­tä­si saar kai­kil mi­a­luist suu­hu pan­ta­vaa.

Kuu­si ha­jet­tii Pink­ki­lä met­täst ain lu­val ja ko­ris­tel­tii au­to­aut­ton en­ne sau­naa men­noo. Hau­roil poi­ket­tii kans aut­ton ja jou­lu­puk­ki kävi joka jou­lu, vaik vii­mi­sin vu­a­sin oli­ki jo ai­ka kip­pee, ko oli nii kovi van­ha. Puk­ki kruu­nas ain mee jou­lu nii muk­sui ko van­hus­ten­ki mi­ä­lest ja muu­ten­ki ain just sil­lo tun­net­tii suurt kii­tol­li­suut saar kaik­ki viä ol yh­res. Mail­ma o muut­tu­nu ja nii meki siin mi­ä­les, et me ol­laa ny niit van­hoi ja uu­ret su­ku­pol­vet fii­raa jou­luu kuka mil­lä­ki ta­val om­maa mal­liis ja hyvä nii. Kyl mää förs­tää pit­tää pe­rin­teist sil­ti erel­lee hu­alt, mut muut­tu­nees ja pal­jo pal­jo yk­si­kert­ta­sem­mas mu­a­ros. Jou­lu tun­nel­ma ja sa­no­ma ylit­tää kai­ke jo täs ijäs. Jou­lu­lau­lut kau­niis kir­kos sai jou­lu sy­räm­mee. Kii­tos pan­kil siit. Jou­lust sa­no­taa et soo las­te juh­la. Nii, i! Ja van­han, ko o tul­lu taas lap­seks voi jou­lu kok­kee just sem­mo­sen ko it­te tyk­kää. Kuu­si­ki meil lois­taa ny pi­ha­pii­ris, ni­ät­tet­tei siit ol mit­tää vai­vaa, mut näyt­tää nä­tilt. Jou­lu­sil le­ri­val­keil saa ih­mee pal­jo jou­lust tun­nel­maa, vaik me­ri­as ol­tiin­ki stää mi­ält et ”äl­kää vi­ä­kö le­di­kynt­ti­löit muis­ti­sai­rail”.?? Kui, ky­sy­si.

Va­loist tu­li­ki mi­ä­lee sem­mo­ne ti­lan­ne kau­pun­kist tai Kar­ja­ran­nas soli, ko link­ku­ri ajo päi pu­nast ja pari muut au­too viä pe­räs. Valo va­het­tuis siin var­tos van­hus kah­re koi­ras kans ja vis­sii ih­met­te­li ja moist. Ei voi eres am­mat­ti­kus­kii lu­at­taa. Va­ro­vai­suut täs muu­ten­ki kyl tart­tee, ko ke­lit vaih­te­lee ja nyte o taas tosi liu­kast pak­ka­sest su­a­jaa men­tyy, siis ve­si­kel­lii. On­neks py­hiks kuu­lem­ma taas pa­kas­taa ja saa­raa kun­no val­ko­ne jou­lu ta­kas? Lumi nin­ko kuu­luu jou­luu kans yh­ten vik­ti­sen osan. Tu­le­val jän­ni­tyk­se täy­tei­sel vii­kol o sit muu­te jo tal­vi­päi­vä­sei­saus ja val­loo koh­re men­nää.

Oi­kee hyv­vää jou­luu teil kai­kil, nau­ti­taa jou­lust ja pi­re­tää hu­alt toi­sis­tam­me!

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos