No tä­mä­ki o sem­mo­ne haus­ka tot­tee­mus vaa, jota pal­jo pruu­ka­taa ai­na­ki meil käyt­tää, il­ma et se pa­rem­mi yh­tää ti­ä­re­tää se al­ku­per­rää tai kui pit­kä se mi­äs­muis­ti oi­kee o? Mee huus­hol­lis miäs muis­taa kai­ke mel­kei mu­ku­la-ai­kaa as­tik­ka, mut mul o kyl har­vem­pi ol­lu tua muis­ti­seu­la ja tul­lu pääs­tet­tyy läpi kaik­ki tur­ha­päi­vä­ne ny ai­na­ki ja pal­jo vik­tist­ki. Tää ei ol muu­te sit lain­ka mik­kää lei­ki­as­ja, vaa to­rel­li­ne pom­mi tu­le­vai­suu­tee tua hu­a­no­muis­ti­suus, jost ny pal­jo pau­ha­taa. Vis­sis­ti kuuk­lest, jost kaik­ki muka ha­je­taa löy­tyy klaa­raus as­jal siis mi­äs­muis­ti pi­tuu­res­tak­ki, mut mul pii­saa se, ko muis­taa sen­tää oma isäs ja äi­tis ai­ka­nas an­ta­mat nev­vot ja oor­te­lit. Noo kyl muut­ta­nu sil­ti mu­a­toos täs vu­as­kym­men­te ai­kan mon­nee kert­taa nek­ki.

Ai­ka kiva oli luk­kee avii­sist vii­kol noist ny­ky­nu­a­rist ja niit­te ny­ky­sist käy­tö­soor­te­leist, jok­ka nek­ki o muut­tu­nu, nin­ko ai­ka­ki. Sa­mast as­jast o teh­ty uus kir­ja­ki, niät tart­tee vis­sii pa­rem­min­ki stää it­tel­les klaa­rat, mut kuu­lem­ma siin osa­taa ot­taa mei­kä­läi­sii ren­nom­mi as­jat ja ain ei ol kai hy­väks en­nää sek­kää, et olet vaa oma it­tes. Oi­kees­tas tää kaik­ki tos aa­mul tuli mi­ä­lee, ko tai­ki­na pääl tei ris­ti merk­kii ja mi­ä­les­sä­ni siu­na­si se, nin­ko ain pruu­kaa van­haa nää­mää. Kir­ko­me­no­je pap­pi­ki puut­tu lei­vä siu­naa­mis­see ja siin sa­mal si­vus tota kar­meet ti­lan­net Gaa­sas. Joku eh­too e mei­nan­nu unt saar, ko oli uu­ti­sis näh­ny niit näl­kiin­tyn­neit muk­sui. Ve­si­ku­pil flät­kit­tii muk­sui pi­te­lem­mii kuh­mu­sii kat­ti­loi­hi ku­pil­li­ne jot­tai mös­söö, vis­sii li­ha­li­ä­mes kei­tet­tyy rii­sii. Ei sem­mo­sest ai­na­ka us­seem­pi mu­ku­la vat­taas täy­tee saa­nu. Ja meil tääl, ko kaik­ki o suu­ri­piir­tei to­lal­las, ni kou­lu­lai­set tai ai­na­ki osa niist pränk­kää ei­kä syä il­mast kou­lu­sa­pus­kaa, vaa men­nee kau­past os­taa mitä sit mil­lon­ki, et pär­jää lop­pu­päi­vä. Ei ym­mär mei­kä­läi­ne, jon­ka kou­lu­ai­kan saa­tii vaa lu­sik­ka­ru­a­kaa, mut kaik­ki mais­tu. En­kä kyl muist mee mu­ku­loit­ten­ka ai­na­ka ko­ton kos­kaa kou­lus saa­ruust sa­pus­kast pur­nan­nee, ei­kä niil sun­ka sem­mo­sii ra­hoi olis ol­luk­ka et niil pos­su­munk­kei olis ha­jet­tu.

Lin­tu­lau­ral o kans mel­ko­set sy­ä­min­kit ja mo­net kym­me­net ur­pi­ai­set o val­lot­ta­nu meil mo­lem­mat lau­rat ain­ko ora­valt vaa sin suin­ki pää­see. Mus­ta­ras­tas tyy­tyy sit sihe mitä muut maa­ha pu­rot­tel­lee. Ko­vas­ti o pe­sin­tä­tou­huk­ki me­nos ja pönt­töi val­ka­taa hiuk­ka to­ra­sis­ki mer­keis, vaik meil­läk­ki niit o kyl iha tar­peeks ja uu­sii py­kä­tää. Ih­meel­list kui lumi o jo su­lan­nu, vaik iha kun­nol­lis­sii yä­pak­ka­sii o erel­lee pi­tä­ny, nin­ko nyk­ki aa­mul oli yli 10 as­tet. Muu­tost o kuu­lem­ma lu­vas, et saa sit nähr. Var­ro­taa nii et pääs­täs ru­ak­koo syk­syl maa­ha jää­neit tam­me­leh­tii, joit o nur­kat ja pi­ä­let täyn. Ai­kas ku­ta­ki, mut kyl ny ke­väk­ki sais jo tul ja po­li­ti­kot klaa­rat sank­ki­nas, kon­nei mi­äs­muis­tii täm­möst kuu­lem­ma ol ol­lu…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos