Nii,i, kyl o ih­mi­set saa­nu mo­nem­moist prog­ram­mii va­lit­ta­vaks ke­sä­men­noos ja uut­ta­ki o viä tu­los. Pa­rem­min­ki tua nu­a­rem­ma pol­ve erus­taj­jai me­noi tai­taa ol yle­palt­ti­ses­ti erel­lee tääl nii Po­ris, ko li­ki­pi­tä­jis­ki, jol­se val­la vää­ri ol no­tee­ran­nu. Me iäk­kääm­mät täs o hiuk­ka jou­rut­tu plok­kaa me­no­jam­me tua jak­sa­mi­sen­ki kan­nalt. Kyl se vaa kuul­kaa o sil­lai et­tei ol van­haks tu­le­mist, ko pak­kaa vä­ki­sin­ki hel­tees väs­syy, vaik­kei juur mit­tää hää­räis­kää. Vä­lis­täi sik­ko saa it­tes liik­keel läh­tee jo­hon­ki, ni kyl se vaa kum­mas­ti sit pi­ris­tää. Meki täs vii­kol ol­tii oi­kee fii­nis­ti sy­ä­mäs vel­je­ni van­he­ne­mi­se kun­ni­aks ja oli nii kiva men val­miiks ree­rat­tuu pöy­tää. Toi­ne kiva meno oli kans tref­fat van­hoi ent­ti­sii mur­re­pii­ri­läi­sii, ko ol­tii taas ker­ra Mar­me­la eri­koi­se fii­nis tre­ko­lis kaf­feel. Kii­tos kuu­luu mu­ka­vai muis­toi ää­rel kok­koon­tu­mis­te ree­raa­jil.

Siit jo ai­ka­sem­min­ki jot­tai krii­va­tust vav­va tu­lost ja ke­muist, joit nyte kuu­lem­ma pruu­ka­taa nu­a­rem­ma väje kes­kuu­res pit­tää ain­ko sihe vaa tul­lee mah­rol­li­suus. Meil vav­va saa van­hem­ma flika flik­ka ja soo iha en­sim­mäi­ne siin huus­hol­lis ja nii toi­vot­tu. Sys­te­ris, joka it­te­ki kans var­too oli yl­lä­tys­ke­mui ree­raa­jan yh­res tu­le­vai mum­mui kans. It­te yl­lä­tet­ty just pia syn­nyt­tä­vä äi­ti oli mi­ä­hes toi­mest vi­ä­ty os­tok­sil ja sil­lai­kaa sit me muut vi­a­raat men­tii ja täl­lät­tii kruu­sa­te hiuk­ka juh­la­kun­too il­ma­pal­loil ja nun­nuil sekä krii­vauk­sil, niät san­ka­ri oli sin kiva tul ja ihas­tuu. Trah­ta­ment­tei vi­ä­tii fö­lis ja pi­ä­ni lah­ja joko tu­le­val vav­val tai sit äi­til. Sem­mo­ne­ki kuu­lu as­jaa et siin kaf­fe­tel­les me vi­a­raat tai it­te as­jas hy­vin­ki tu­tut saa­tii täy­tet­tä­väks sem­mo­ne ky­sy­mys­lis­ta tai ar­vaust se vaa oli. Siin oli sit vähä kaik­kee esim. min­kä lu­an­tee piir­tee toi­vos vav­va saa­va van­hem­mil­tas, kos­ka syn­tyy ja kok­koo­ki ar­vuu­tel­tii. Nim­mee­ki sai eh­rot­taa. Kiv­vaa oli ja yl­lä­tet­ty san­ka­ri­ki tun­tu tyk­kää­vä. Ame­ri­ka mal­lii kai tä­mä­ki kaik­ki o? Kii­tos. Sihe mail­ma ai­kaa, ko mää oli tos vai­hees yli 60 vuat sit, ol­tii hyvi his­suk­ses ei­kä vau­nui se pa­rem­mi ko oi­kee sän­kyy­kä vav­val olis saa­nu hom­mat, ko se muka ti­ä­si hu­a­noo on­nee. Tiär hänt sit mikä hyvä o, mut ai­ka hyvi meil meni vaik ja­lal­li­ne kori etu­kät­tee pi­ä­nes vin­tis var­tos­ki poi­ka­vav­vaa kot­tii sai­ra­last. Sa­mal­lai muuk­ki kol­me muk­suu sit viä otet­tii vas­taa.

Sa­ta­nu o tai oi­kees­tas sem­mo­sii uk­kos­pil­vii, jok­ka päi­vit­täi o kro­paut­ta­nu tämä täst, niät ei­len­ki mee sa­re­mit­ta­ris oli 17mil­lii. Aa­mu­sel hau­tuu­maa­reis­sul tul­tii sil­ti sihe tu­lok­see et ai­ka kui­vaa siäl kyl oli ja hiuk­ka kyl kas­tel­tii, et ai­ka pai­kal­lis­sii ne kuu­rot o vis­sii ol­lu. Här­mää o kum­min­ki kai kos­teu­rest joh­tui jo täs vai­hees tul­lu nii or­vok­kei­hi ko ruu­suu­ki. Har­mi. Ens vii­kol jo ruma pi­ha­niit­ty­ki o nii­tet­tä­vä, ko vaa ny es­tiks kui­vus. Vii­me­vii­kol jo Jaak­ko­ki heit­ti ki­ves jok­kee, mut tai­si ol kuu­ma kivi, ko kran­ni muk­kaa ve­tes as­teit o erel­lee 22. Taas lop­pu plari, niät elo­kuus taas lis­sää sit näit mur­tei­sii hö­pi­nöit…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos