Nii on­ki. Hau­roil o vi­ä­ty kynt­ty­lät ja ko­to­nak­ki o kynt­ty­löit sy­ty­tet­ty, nin­ko sil­ti kyl mui­na­ki päi­vin, mut ny kum­min­ki koht jo aa­mus­ti. Fla­ku­ki flei­jaa tai sit ei, ko o ai­ka ty­ven mi­tä­ny vä­lis­täi try­kiks ri­a­mas­tuu ja le­vit­tää koko lipu lev­veel­les. Oi­kee mu­ka­va et täl­läi is­säi oman päi­vä­näk­ki li­pu­tet­taa iha vi­ral­li­ses­ti, vaik siin kuu­lem­ma ai­kai saa­tos o ol­lu jot­tai kom­mer­venk­kei­ki.

Oi­kees­ti sil­ti iha joka päi­vä voi­raa hy­väl syyl muis­taa an­taa ar­voo isil, jok­ka ny­ky­mail­mas mel­kos­te vaa­ti­mus­te pai­nees förs­tää tehr par­haas koko fa­mil­jas et­tee. Sil­ti se vii­me­ai­ka­ne tut­ki­mus oli kai kum­min­ki tu­lok­sil­tas sem­mo­ne, et me äi­tit erel­lee huus­hol­la­taa enem­mä ko mi­ä­het fa­mil­jas par­haaks. No vaik tut­ki­muk­sii us­kon­ki, ni luu­le kyl sil­ti noit­te nu­ar­te is­säi hää­rää­vä enem­mä ko­ton ko en­ne­van­haa. Ai­na­ki noit mee nu­a­rii ko seu­raa ni se tek­kee, ko pa­rem­mi ker­kee ja kyl omat po­jat ai­na­ki huus­hol­leis­sas präk­kää sa­pus­kaa siin ko vai­mos­ki. Sa­mal­lai meil van­hoil­ki kyl nyte o mel­kei ain sil­lai, et yh­res hää­rä­tää ja yh­res ru­a­ka­ki es­tiks fun­tee­rat­taa ja sit yh­res se to­teu­tet­taa. Sem­mo­ne ei kum­min­ka ol tul­lu kos­kaa mi­ä­lee ei­kä siit ai­na­ka pu­hut­tu ol, et olis­ko se aj­jaa­käyt­tö ta­sa­pu­a­list, nin­ko kai ny­ky­si mo­nes huus­hol­lis poh­ri­taa.

Kyl­kai joka fa­mil­jas nii isäl ko äi­til o ne mi­a­lui­set omat hom­mas, joi­hi hel­pos­ti tart­tuu, mut mo­lem­mat kyl os­saa tai tart­tis ai­na­ki osat et­tei tu­lis tenk­ka­poot, jos toi­ne on­ki vaik pois. No juu täst as­jast o iha kai­kil vis­sii oma mi­ä­li­pit­tees ja hyvä nii. Meil isä esi­mer­kil­läs o must ain an­ta­nu kyl hyv­vää mi­ä­he mal­lii po­jil­les ja siin sa­mal opet­ta­nu kyl fli­koil­lek­ki tai­toi, joit­te kans tart­tis elä­mäs pär­jät. Sil­lo­ko muk­sut oli pi­ä­nii isä oli se, joka niil luki pal­jo sil­lai­kaa, ko mää sit pu­a­les­tas tai­si enem­mä hää­rät huus­hol­li et­tee niis jo­ka­päi­vä­sis as­ka­reis. Kai­kil nel­jäl o omat fa­mil­jas ja jäl­ki­kas­vus ja jo niit­ten­ki jäl­ki­kas­vuu ja on­ki täl­läi si­vust iha haus­kaa pan mer­kil mil­lai ny sit om­mais kans as­jas hoi­ta­vat. Tähä as­tik­ka ei ol se suu­rem­paa sank­ki­naa kum­min­ka ol­lu mi­tä­ny elä­mä it­te kun­ki et­tee o tu­a­nu vu­a­sie ku­lu­es, nin­ko kuu­luu­ki.

Tos kes­ke kai­ke juh­lin­na saa­tii seu­rat tel­kust mee ent­ti­se pre­si­tent­ti Ah­ti­saa­re hau­ta­mo­nu­men­ti pal­jas­tust. Ai­ka muh­kee, stii­li­ne il­mes­tys se on­ki ja fii­nii kä­re­tai­too vaa­ti­nu. Su­a­me ylint joh­too oli fö­lis ja mi­ä­lee­pai­nu­va til­fäl­li kaik­ki­nes oli­ki. Rau­ha pu­a­lest aher­ta­nu suu­ri miäs sai ar­vo­ses juh­lin­na ja muis­to­mer­ki, joka muis­tut­taa pit­käl tu­le­vai­suu­tee Ah­ti­saa­re pyr­ki­myk­sist rau­haa mail­mas.

Ens vii­kol sit, jos kiuk­ku o jo eres hiuk­ka lauh­tu­nu tost suu­re mail­ma siis Ame­rii­ka uu­re pre­si­ten­ti toi­lai­lust tai miks tom­most oma­hy­väst vir­nis­te­lev­vää suk­ke­lai oor­te­leit­te ja kom­ment­tei an­ta­mist vois ku­va­tak­ka…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos