Voi hy­vä­ne ai­ka, ol­laa jo mel­kei huh­ti­kuu pu­al­vä­lis ja muu­ta­ma päi­vä sit saa­tii viä lu­mi­my­räk­kä­ki tän Por­rii. Ny o lumi kyl jo su­lan­nu, mut erel­lee ploo­saa tosi kal­sees­ti. Pik­ku­lin­nut oli ih­meis­säs lu­mest ja kyl oli iha vii­sast et­tei ol viä ru­a­kin­taa lo­pe­tet­tu ko­ko­nas. Täs vii­kol ker­kes jo pu­na­rin­ta­ki tul­lee ja kyl o kel­van­nu sa­pus­ka sil­lek­ki ja pu­a­li­sol­les kans. Ku­a­vi kuul­tii tä­nä­pä ja muu­ta­ma kur­ki­ki tos len­te­li mee ohit­te mel­ko­ses­ti kai­lot­tai. Les­ke­leh­rek­ki jo ihas­tut­taa mei­kä­läist ja sem­mo­se sai mi­ä­hel­täk­ki kev­vää kun­ni­aks iha kät­tee as­tik­ka täl­läi vaa­li­päi­vän.

Vaa­leist piti hiuk­ka kans fun­tee­rat ja stää tol pääl­lik­rii­vauk­sel­lak­ki mei­na­si. Eh­toos­ti sit saa­raa ti­ä­tää mil­lai mah­taa it­te­kul­lek­ki käyr ja ko­ko­nai­suu­ten, et tul­leek tu­pek­ra­pi­nat vai ol­laan­ko hy­vin­ki ty­ty­väi­sii tu­lok­see?? No ai­ka­lai pia ne kai ent­ti­see tap­paa saa noi en­nak­ko­ään­te tu­lok­set ja sit se vast se jän­ni­tys oi­kee al­kaa­ki, ko tä­mä­päi­väs­te ää­nii al­kaa pik­ku­hil­jaa tul ja al­kaa var­mis­tuu kuka, mikä ken o läpi pääs­sy? Ai­ka suk­ke­laa, et ai­ka suu­rel mää­räl ih­mi­sii ei vi­ä­lä­kää ol klaa­rin mitä kuu­luu kun­na vas­tuul ja mik­kä as­jat sit pu­a­les­tas hy­vi­voin­ti­a­lu­ee kon­tol? Ai­na­ki nois me­ria haas­tat­te­luis o mel­kost epä­ti­a­to­suut ol­lu. No pia kaik­ki klaa­raan­tuu toi­vot­ta­vas­ti, ko uu­ret val­tuu­te­tut o va­lit­tu ja ne pää­see to­teut­taa it­tees tai oi­kees­tas pu­a­lu­ees kan­taa.

Täs kai­ke vaa­li­to­hi­na kes­kel tart­tee muis­taa, et ny ele­tää jo pää­si­äis­viik­koo, tän­nää o pal­mu­sun­nun­tai, hu­a­men mal­ka­maa­nan­tai, sit tik­ku­tiis­tai, kel­lo­kes­ki­viik­ko, kii­ras­tors­tai, pit­kä­per­jan­tai, lan­ka­lav­van­tai ja sej­jäl­kee sit ol­laan­ki jo it­te pää­si­äis­päi­vis. Pää­si­äi­ne o suu­ri hil­jen­ty­mi­se plas­si. Soo suu­ri ja mer­ki­tyk­se­käs kir­kol­li­ne juh­la. Sil­lo mo­net fa­mil­jat pit­tää yht nin­ko jou­lu­nak­ki tai sit iha omis huus­hol­leis­sas fii­raa pää­si­äist om­mai pe­rin­teit­tes muk­kaa. Pää­si­äi­see kuu­luu mo­nel­lai­set her­kut, nii su­a­la­set ko mak­keek­ki. Lam­mas o pää­si­äis­tut­tu mo­nen eril­lai­sen sa­pus­kan. Me pruu­ka­taa hau­rut­taa pit­kä­per­jan­tain lam­mas­kaa­lii ja sit jäl­ki­ruv­vaaks syär mäm­mii. Suk­laa­mu­nist se muu­te al­kaa pal­mu­sun­nun­tain vir­po­jil ja mun­nii sy­ä­rää kyl muu­ten­ki, vaik löö­ki­ku­a­ri­ve­tes kei­tet­tyn fii­ni­fä­ri­siks. Sää­ke­ris­ti jos au­rin­ko pais­taa ni mo­nes huus­hol­lis jo kril­la­taan­ki kal­laa tai kan­naa ja jot­tai vih­reet siin kans. Rah­ka­pii­ra­kat ja pas­hat o kans jo­kus­te herk­kuu. Jo­ka­ki­ki­ne meist vis­sis­ti präk­kää sa­pus­kaa omal ta­val­las ja mihi plomp­sa an­taa mah­rol­li­suu­ret.

Nii ja sit nar­sis­sit, pa­ju­kis­sat ja ok­sak­rä­nät pas­saa ja kuu­luu kans pää­si­äis­tun­nel­maa.

Oi­kee an­to­saa kev­väist pää­si­äist kai­kil teil, jok­ka lu­jet­te näit mu se­pus­tuk­sii­ni vii­kost toi­see…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos