Nii,i, hei­tet­ty o, mut­tei juur­ka mit­tää vai­ku­tust, ko tän­nää py­hä­aa­mun vesi o 22 as­teist ja nii poo­nu läm­mint. Jaa et kuka o heit­tä­ny ja mitä, saat­taa joku kys­syy, niät se kuu­lu­sa Jaak­ko, soo heit­tä­ny kyl­mä kive vet­tee. Näi ol­le pi­täs ny sit ve­tet jo al­kaa jäh­tyy ja ui­ma­kau­si ol lo­puil­las jos van­hat sa­no­mi­set ny hiuk­kaa­ka paik­kaas pit­tää. Sem­mo­ne­ki kuu­luu sihe van­haa rämp­syy et ”mitä Jaak­kon, stää sit Lau­rii as­tik­ka”. Lau­ri o vast muis­taak­se­ni kym­me­nes elo­kuut, niät ans kat­too täm­möst hel­let­täk­kö pii­saa nii kav­va? Näit tähä ih­me­mi­äs Jaak­koo liit­ty­vii us­ko­muk­sii o Kus­taa Vil­ku­na kir­jas us­seem­pi plari, mut­tei niist ny se enem­pää tai yks ny viä sat­tee­toi Jaak­ko mei­naa kuu­lem­ma stää­ki, et tul­lee oi­kee kyl­mä jou­lu. No siit­tä vaa sit!!

Tän­nää o muu­te sit iha oi­kees­ti meil Su­a­mes al­ma­na­ka muk­kaa Uni­ke­o­päi­vä ja siit­tä­ki ti­ä­tää Vil­ku­na san­noo, et ”se li­ä­nee koko mail­mas ai­noo, jos erel­lee o prän­tät­tyn Uni­ke­on­päi­vä.” No mitä se sit muka mei­naa? No pap­pi­ki aa­mul saar­nas­sas ker­to seit­tä­mäst nuk­ku­jast, jok­ka muu­rat­tii pim­mee­see lu­a­laa ja löy­ret­tii vast luin ai­kai tak­kaa. Ny­ky­ai­kan ny kum­min­ki lä­hin­nä pi­re­tää aa­mul kav­va nuk­ku­jaa lais­kan ja mit­tää ai­kaa­saa­mat­to­man. Tiär hänt sit, mut kyl to­tuus o, et aa­mul koht al­ka­nu saa pal­jo enem­mä ai­ka­seks, ko sän­kys pit­kää ve­te­leh­ti­ny. Naan­ta­lis vis­sii erel­lee­ki mel­kei pal­ki­taa se uni­ke­ko vu­a­sit­tai, nun­nu­pus­ka ny kum­min­ki saa?

No noist hen­ki­mail­ma as­joist ny iha tähä päi­vää. Läm­mint o pii­san­nu kai­kil ja tu­ka­last hel­teest o iha jou­rut­tu va­rot­taa. Just nyk­ki luk­kee tos plari ala­reu­nas ti­a­to­ma­si­nas, et kuu­muus­va­ro­tus. Il­ma va­ro­tuk­sii­ki soo kyl täs pari hel­tei­se vii­ko ai­kan tul­lu klaa­riks. Ei en­nää tiä mihi me­nis vil­vot­tel­lee, ko vesi fris­kaa try­kiks ai­kaa, mut sit taas o vaa ha­jet­ta­va kal­vep­las­si mis jak­saa is­tuu, luk­kee ja juar vet. Täl­läi tun­tuu sa­no­va ny ai­ka moni tämä ik­käi­sist ja moni muu­ki kyl. Si­säl käm­päs o hyvä, mut an­nas ol ko kii­peet vint­tii, ni as­tek­la­sis o lu­ke­mat mel­ko­set. On­neks yät o jo hiuk­ka jäh­ty­ny, mut kyl nuk­ku­mi­ne mone koh­ral o kuu­lem­ma jää­ny väh­hii. Mää kan­noi sem­mo­se va­ra­pat­ja yh­ten yän par­vek­keel, mut se mo­poi pä­ri­nä ja ka­ma­la kos­teus ajo mu ta­kas om­maa sän­kyy aa­mu­yäst. Jäti se pat­ja sin ulos ja kui ol­lak­ka aa­mus­ti oli pu­lut se son­ti­nu. On­neks sen­tää siin oli kun­no pes­tä­vä, pak­su la­ka­na, ni­ät­tet­tei men­ny koko va­ra­pat­ja pi­lal. Fleh­tit pit­tää hen­kis hu­a­nom­pi­hen­ki­sen­ki kai, ko ne oi­kee vaa ree­ra­taa plas­sil­les. Kaik­ki ei sil­ti sem­mo­sest viu­kast­ka tyk­kää ei­kä se joka ti­lan­tees iha ter­veel­lis­täk­kää kai ol. Muk­sut o hel­teest naut­ti­nu ja hyvä nii, kon­nei ol en­nää kav­vaa ai­kaa, ko lo­mat taas lop­puu, ar­ki al­kaa ja pia vil­last tröi­jyy­ki iha vis­sis­ti tar­vi­taa...

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos