Pruu­ka­taa san­noo­ki, et vaik sää läh­ti­sit Po­rist ni Pori ei sun­ka lähr sust, ei ni mil­lää. Täs syys­kuu vii­mit­tees vii­ko­vaih­tees o jo vu­as­kym­men­te aj­jaa ree­rat­tu Pori Päi­vii ja nii nyk­ki vuan 2025 jo 65. kert­ta. Tätä ko lu­jet­te ol­laa Pori Päi­väi suh­tee jo pa­rem­mal pual, mut ain o kiva muis­tel. Prok­ram­mit muut­tuu ja su­ku­pol­vet va­het­tuu, mut kah­jaa pii­saa eril­lai­sii til­fäl­lei­hi ym­pä­ri kau­pun­kii. To­ril o tref­fat­tu to­ri­ka­laa­seit­te mer­keis nii tu­tut ko pi­rem­mäl­täk­ki Por­rii poi­ken­neet. Kaut ai­kai o pop­sit­tu siäl hiuk­ka nin­ko pys­ty­kaf­feil kor­keit­te pöy­täi ää­rel ei kaf­feet vaa kuk­ku tal­ri­kil­li­ne vaa­le­pu­nast, ah nii hyv­vää oh­rak­ryy­ni­vel­lii ja ru­si­na­sop­paa. Nyk­ki sa­not­tii vel­lii pii­saa­va pe­rin­teit vaa­li­vil. Nah­ki­ai­set mee po­ri­lais­te suu­ri herk­ku kuu­luu ja Pori Päi­vää, vaik niit on­ki tul­lu tänä syk­syn niu­kas­ti, hiuk­ka ny kum­min­ki, niät mak­kuu o pääs­ty. O niit muit­ki herk­kui siäl to­ril ja nii mon­taa muut kot­tii vi­ä­tä­vää­ki jo­ka­se it­tes val­kat­ta­vaks, sen­ku plom­sa pe­riks an­taa.

Pori o sem­mo­ne suht rau­hal­li­ne ei nii suu­ri kau­pun­ki, mut tääl o kum­min­ki iha se kaik­ki mitä ta­val­li­ne po­ri­lai­ne tart­tee. Kai­ke li­säks tääl o tai­too saar ai­ko­seks vu­a­re mit­taa suu­rii til­fäl­lei, ni­ät­tet­tei sen­kä täh­re tart­te kult­tuu­ri per­rää pi­rem­mäl läh­tee. Pori o kas­soot­ta­nu vu­as­kym­men­te aj­jaa sa­no­taan­ko vaik et isoi naa­moi eril­lai­sil tai­roil koko maa esi­ku­viks ja mail­mal­lek­ki. Meil o kom­mee joki kes­kel kau­pun­kii, nin­ko kuu­luu­ki ol. Ei­kä me­ri­kä ol liia kau­kan. Lu­an­to o ver­taas vail ja jo­ka­ki­ki­se saa­vu­tet­ta­vis. Eril­laist yrit­täj­jää fir­moi­nes ym­pä­ri kau­pun­ki reu­na-alu­eit­ki. Ur­hei­lu kuu­luu tääl kans meil po­ri­lai­sil ja on­nis­tut­tu­ki ol­laa ain kum­min­ki sil­lo täl­lö. Et­tei tu­lis lu­jet­tel­loo ni to­pa­ta tähä. Siit kai­kest rui­ku­tet­ta­vast sit saa jo­ka­ne luk­kee ylei­sö­o­sas­tost har­va se päi­vä, ni­ät­te ny lain­ka men sihe.

Meit po­ri­lai­sii o jo­ku­sil oi­kee ilo ni­mi­tel mil­lo miks­ki. Ol­laa muka pi­rul­lis­sii, kat­tei­sii, rons­kei, koh­noi, mouk­kii ja nii suk­kee­lii­ki… No tot vis­sii kai toi­ne pu­a­li täs­ki, tai mil­lai pruu­ka­taa san­noo. Ei­kä siin mit­tää, kor­kee ai­ka ny täs to­ret, et ai­ka­lai kloo­kii sak­kii, met­ka suk­ke­laa po­ruk­kaa sil­lai hy­väl­lai me ol­laa­ki ja siit hy­väst ina krök­keit­ki. Ja mi­käs o ol­les, ko ai­ka hyvi mee as­jat kuu­lem­ma tääl Po­ris lop­pui lo­puks o. Ai­ka­lai it­test soo kii milt mil­lon­ki tun­tuu ja kak­koo ne o mu­ru­sek­ki. Kaik­kei pa­rast ja muist erot­tuv­vaa o tääl Po­ris ny kum­min­ki mee oma mur­re nu­at­tei­nes, joka jo äi­ri­mai­ros o saa­tu ja jota ei mis­sää ni­mes hä­vet tart­te. Soo aar­re jost o kyn­si ham­pai pi­ret­tä­vä kii. Jos­kua tu­a­naas rar­jos Po­rist flau­tee­ra­tes sa­not­tii et ”vau, mikä mur­re!" Soo mul­lek­ki ol­lu ain kaik­ki kai­kes, mut ny jätä se täl vii­mi­sel avii­si­ju­tul­la­ni seu­raa­vai su­ku­pol­vie mur­reeks. Kii­tä sy­räm­me­ni poh­jast teit kaik­kii lu­ki­joit ja Sa­ta­kun­na Viik­koo näist ko­ro­na jäl­kei­sist yh­tei­sist vu­a­sist mur­tee mer­keis…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos