"Ruo­ka­jo­nos­sa ei saa etuil­la." Tämä pie­nen ty­tön kir­ka­sää­ni­nen huo­mau­tus Eu­ra­jo­en Huh­dan kou­lun ruo­kai­lus­sa on piir­ty­nyt mie­lee­ni py­sy­väs­ti.

Myö­hem­min olen ol­lut ti­lan­teis­sa, jois­sa joku su­jah­taa ohit­se­ni jo­nos­sa – jos­kus ujos­ti, jos­kus täy­sin es­toit­ta. Het­ki on ly­hyt, mut­ta se ker­too pal­jon ajas­tam­me.

Etui­lus­sa ki­tey­ty­vät kii­re, it­sek­kyys ja us­ko omaan eri­tyi­sa­se­maan. Kii­rees­tä on tul­lut kaik­ki­voi­pa se­li­tys: "Mi­nul­la on niin kova hop­pu, et­tä saan ohit­taa." Mut­ta sil­loin unoh­tuu, et­tä myös muut odot­ta­vat. Hei­dän ai­kaan­sa va­ras­te­taan.

Toi­nen se­li­tys pii­lee har­has­sa omas­ta poik­keuk­sel­li­suu­des­ta: "Me­nen vain no­pe­as­ti." "Mi­nul­la on hyvä syy." Kun yhä use­am­pi ajat­te­lee näin, yh­tei­set pe­li­sään­nöt al­ka­vat mu­ren­tua – ja sen mu­ka­na tun­ne ta­sa­ver­tai­suu­des­ta.

Etui­lu ei ra­joi­tu jo­noi­hin. Luot­ta­mus­hen­ki­lö­nä näen sitä myös pää­tök­sen­te­os­sa. Kun joku saa kan­san tuen, toi­nen kii­reh­tii vä­hät­te­le­mään tai ky­see­na­lais­ta­maan vaa­li­tu­lok­sen. Se­kin on etui­lua – yri­tys­tä ohit­taa rei­lu vuo­ro ky­see­na­lais­ta­mal­la toi­sen on­nis­tu­mi­nen.

Sama nä­kyy lii­ken­tees­sä: vaa­ral­li­sia ohi­tuk­sia, pu­nai­sia päin aja­mis­ta, ko­via yli­no­peuk­sia, pyö­räi­lyä jal­ka­käy­tä­vil­lä. Nämä ovat ar­jen va­lin­to­ja, jois­sa omat tar­peet ase­te­taan tois­ten tur­val­li­suu­den edel­le.

Yh­teis­kun­ta toi­mii vain, jos voim­me luot­taa toi­siim­me. Se luot­ta­mus syn­tyy sii­tä, et­tä jo­kai­nen saa vuo­ron­sa – jo­nois­sa, lii­ken­tees­sä ja pää­tök­sen­te­os­sa. Sik­si etui­lu är­syt­tää: se rik­koo hil­jai­sen so­pi­muk­sen rei­luu­des­ta.

Eh­kä juu­ri odot­ta­mi­nen – malt­ti an­taa toi­sel­le hä­nen het­ken­sä – on yk­si tär­keim­mis­tä te­ois­ta yh­tei­sen kun­ni­oi­tuk­sen puo­les­ta.

Kun mal­tam­me py­säh­tyä, an­nam­me ti­laa ih­mi­syy­del­le. Jo­kai­nen vuo­ron­sa saa­nut ko­kee tu­le­van­sa näh­dyk­si ja ar­vos­te­tuk­si. Sel­lai­ses­sa yh­tei­sös­sä ei tar­vi­ta etui­lua – siel­lä ym­mär­re­tään, et­tä oi­keu­den­mu­kai­suus ei ole es­te, vaan lii­ma, joka pi­tää mei­dät yh­des­sä.

Paa­vo Val­ta­nen (kesk.)

Ko­ke­mä­en kau­pun­gin ja Ko­ke­mä­en seu­ra­kun­nan luot­ta­mus­hen­ki­lö