Mi­ten us­kon tu­li­si nä­kyä ta­val­li­ses­sa elä­mäs­sä, as­kar­rut­taa mei­tä tä­nään­kin. Jee­sus jät­ti seu­raa­jil­leen uu­den käs­kyn: ”Ra­kas­ta­kaa toi­si­an­ne! Niin kuin minä olen ra­kas­ta­nut tei­tä, ra­kas­ta­kaa te­kin toi­si­an­ne. Sii­tä kaik­ki tun­te­vat tei­dät mi­nun ope­tus­lap­sik­se­ni, et­tä teil­lä on kes­ki­näi­nen rak­kaus.” Joh. 13:34-35.

Myös Paa­va­li muis­tut­taa ole­maan kes­ke­näm­me yk­si­mie­li­siä. ”Ke­ho­tan tei­tä, vel­jet, Her­ram­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen ni­mes­sä, et­tä te kaik­ki oli­sit­te yk­si­mie­li­siä pu­heis­san­ne ja et­tei tei­dän kes­kuu­des­san­ne oli­si ha­jaan­tu­mis­ta vaan et­tä oli­sit­te täy­sin yh­tä ja teil­lä oli­si sama mie­li ja sama aja­tus.” 1 Kor. 1:10.

Muis­tan läm­pi­min aja­tuk­sin vä­ke­vää Her­ran pal­ve­li­jaa, jon­ka saim­me pi­tää vie­raa­nam­me ko­dis­sam­me jär­jes­tä­mis­sä ru­kous­ti­lai­suuk­sis­sa. Vä­ke­vät ru­kouk­set kum­pu­si­vat tuon rak­kaan pat­ri­ar­kan sy­dä­mes­tä. Nuo ru­kouk­set nou­si­vat ylös tai­vai­siin koko paik­ka­kun­nan puo­les­ta. Tämä us­kol­li­nen ru­koi­li­ja il­moit­ti kuu­lu­van­sa Jee­suk­sen Kris­tuk­sen seu­ra­kun­taan, vaik­ka hä­nel­lä oli vah­vat si­teet pai­kal­li­seen seu­ra­kun­taan. Saim­me yh­des­sä ko­kea, et­tä olem­me yh­tä ja sa­maa per­he­vä­keä yli seu­ra­kun­ta­ra­jo­jen.

On tur­val­lis­ta ja siu­naa­vaa elää Ju­ma­lan lap­se­na tur­va­ten ja luot­ta­en Jee­suk­seen ja Hä­nen so­vi­tus­työ­hön­sä Gol­ga­tan ris­til­lä. Hän so­vit­ti mei­dän syn­tim­me ja kan­toi ki­pum­me ja sai­rau­tem­me. Hän kuo­li, et­tä meil­lä oli­si ikui­nen elä­mä Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa. ”Minä sei­son ovel­la ja kol­ku­tan. Jos joku kuu­lee mi­nun ää­ne­ni ja avaa oven, minä tu­len si­säl­le hä­nen luok­seen ja ate­ri­oin hä­nen kans­saan ja hän mi­nun kans­sa­ni.” Ilm. 3:20.

Avaa sy­dä­me­si Jee­suk­sel­le ja pyy­dä Hän­tä elä­mä­si Her­rak­si.

Mar­jat­ta Ro­hi­la

Tie­to­kir­jai­li­ja, Ul­vi­lan va­paa­seu­ra­kun­ta