Yli­pa­pit yl­lyt­tä­vät kan­san.

Ryö­vä­rin voi­sit va­paak­si pääs­tää.

Juu­ta­lais­ten ku­nin­gas ti­lal­le.

Ba­rab­baan hen­gen Pi­la­tus sääs­tää.

Ran­gais­tus oli kova.

Ruos­kien pii­kit up­po­si­vat ihon al­le.

So­ti­laat toi­mit­ti­vat teh­tä­vän­sä.

Tus­ka oli val­ta­va mei­dän pe­las­ta­jal­le.

Yli­pa­pit sai­vat mie­let kään­ty­mään.

Maa­her­ra tai­pui syyt­tä­vään huo­mi­oon.

Oli­vat kaik­ki ym­mär­tä­mät­tö­miä.

Päät­tyi kamp­pai­lu lo­pul­ta vää­rään tuo­mi­oon.

Nau­lat lä­vis­ti­vät kä­det ja ja­lat.

Suu­ri oli si­vus­ta seu­raa­jien luku.

So­ti­laat ja­koi­vat mes­ta­rin vaat­teet.

Sau­ma­ton oli Kris­tuk­sen puku.

Puu­ris­ti on nos­tet­tu pai­koil­leen.

Jee­sus kat­seen­sa ylös luo­taa.

”Isä, mik­si mi­nut hyl­kä­sit?”

Ris­til­tä veri alas maa­han vuo­taa.

Ju­ma­lan Poi­ka an­ta­en hen­ken­sä kuo­li.

Huu­si: ”Se on täy­tet­ty!”

So­vit­ta­en syn­tim­me,

kan­sal­le koko työ on näy­tet­ty.

Vie­lä hän nou­si ylös kuol­leis­ta!

Rak­kaus an­toi voi­man kai­ken yli!

Saam­me tul­la ar­mois­tui­men eteen.

Le­po­paik­kam­me on va­pah­ta­jam­me syli!

Jee­sus so­vit­ti ris­til­lä kaik­ki syn­tim­me ja hä­net vas­taa­not­ta­mal­la me voim­me pe­las­tua ja pääs­tä ker­ran tai­vaan ko­tiin pe­ril­le.

Mi­ka­el Miet­ti­nen

Ul­vi­lan va­paa­seu­ra­kun­ta

Mikael Miettinen, runoilija.