Py­häin­päi­vä meni, isän­päi­vä meni, jou­lu on tu­los­sa. Mo­nil­le nuo ovat ai­van ta­val­li­sia päi­viä. Ei eri­koi­suuk­sia, ei juh­la­vaa ruo­kaa, ei vie­rai­ta, ei paik­kaa min­ne men­nä. Ne ovat kuin mikä ta­han­sa lau­an­tai tai ar­ki­päi­vä. Yk­si­näi­syys. Se sen si­jaan on usein pai­kal­la. Yh­teis­kun­nan vii­saat koit­ta­vat kek­siä syi­tä sil­le. Pu­he­li­met, kii­re, ker­ta­käyt­tö yh­teis­kun­ta, kau­pun­gis­tu­mi­nen, pe­rin­teis­tä vie­raan­tu­mi­nen. On se syy mikä ta­han­sa, lop­pu­tu­los on sama. Ih­mi­nen on yk­sin.

Kun jou­lu tu­lee, tu­lee kau­niit ko­ris­teet ja toi­nen tois­taan kal­liim­mat le­lut, hie­not pe­lit ja vaat­teet, tu­lee pik­ku­jou­lut ja ih­mis­ten odo­te­taan ole­van hy­väl­lä tuu­lel­la, sil­lä on­han jou­lu tu­los­sa. Huo­li nou­see lap­si­per­heis­tä ja heil­le on­kin toi­nen tois­taan vä­rik­kääm­piä avus­tus­ta­po­ja ja jär­jes­tö­jä, jot­ka te­ke­vät tär­ke­ää työ­tä. Hei­dän pa­nos­taan ei sovi unoh­taa. Nuo avus­tuk­set saa­vat mo­nen lap­sen sil­mät lois­ta­maan ja suun hy­myyn, kun he saa­vat sen ihan oman pa­ke­tin.

En­tä he, jot­ka ei­vät enää ole sö­pö­jä 5-vuo­ti­ai­ta? He ovat lä­hem­pä­nä 50 vuot­ta. En­tä he, joil­la ei koko suku ko­koon­nu, ei ole edes sitä yh­tä ys­tä­vää, jon­ka luok­se men­nä? On­ko heil­lä edes omaa ko­tia? Mis­tä he saa­vat jou­lun? Hän oli­si toi­vo­nut edes yh­den ate­ri­an, edes yh­den pa­rin vil­la­suk­kia, edes yh­den kut­sun jou­lun ih­mee­seen. Mis­sä sinä olit?

En tar­koi­ta syyl­lis­tää, tar­koi­tan eh­dot­taa: Teh­täi­siin­kö yh­des­sä täs­tä jou­lus­ta eri­lai­nen ihan jo­kai­sel­le?

Tiia Va­ta­nen

Di­a­ko­ni vs., Län­si-Po­rin seu­ra­kun­ta