Hie­man en­nen us­koon­tu­lo­a­ni vuon­na 2000 mie­tin, on­ko se ta­sa­puo­lis­ta maa­il­mas­sa, kun joku elää koko elä­män­sä pyö­rä­tuo­lis­sa ja joku taas ei sai­ras­tu kuin kor­kein­taan fluns­saan. Joku syö joka päi­vä kor­ke­a­ta­soi­sis­sa ra­vin­to­lois­sa ja joku ei ole elä­mäs­sään saa­nut mil­loin­kaan mais­taa köy­hyy­den täh­den edes ham­pu­ri­lais­ta, tai et­tä joku omis­taa mo­nia ur­hei­lu­au­to­ja, kun taas jol­lain ei ole kos­kaan va­raa ajaa ajo­kort­tia tai os­taa edes muu­ta­man sa­dan eu­ron käy­tet­tyä au­toa.

Kun noi­na ai­koi­na luin Raa­mat­tua, va­kuu­tuin sii­tä et­tä Ju­ma­la on ta­sa­puo­li­nen kai­kil­le ih­mi­sil­le maa­il­mas­sa. Sii­hen ei vai­ku­ta ter­veys, sai­raus, rik­kaus tai köy­hyys. En­sin­nä­kin ym­mär­sin et­tä kaik­ki ovat syn­tiä teh­neet ja et­tä syn­ti erot­taa jo­kai­sen ih­mi­sen Ju­ma­las­ta, mi­nut­kin. Ym­mär­sin myös, et­tä syn­nis­tä on mah­dol­lis­ta pääs­tä eroon ja sii­nä voi aut­taa vain Jee­sus Ju­ma­lan poi­ka, joka so­vit­ti koko maa­il­man syn­nin ris­tiin­nau­lit­tu­na Gol­ga­tan kum­mul­la ja et­tä Jee­sus an­taa syn­nit an­teek­si ja uu­den elä­män jo­kai­sel­le, joka nöyr­tyy hä­nen edes­sään tun­nus­ta­mal­la ole­van­sa syn­ti­nen ih­mi­nen, pyy­tä­mäl­lä syn­tin­sä an­teek­si ja ha­lu­ten myös hy­lä­tä syn­ti­sen elä­män­sä sekä pyy­tää Jee­sus­ta tu­le­maan elä­män­sä Her­rak­si.

Ym­mär­sin, et­tä us­ko Jee­suk­seen ei ole us­kon­toa eri­lai­si­ne ri­tu­aa­lei­neen, vaan se on elä­vä suh­de, Jee­suk­seen joka voit­ti kuo­le­man nou­se­mal­la kol­man­te­na päi­vä­nä kuol­leis­ta. Se ava­si yh­tey­den Isä Ju­ma­lan luo jo­kai­sel­le, joka sy­dä­mes­tään us­koo Jee­suk­seen.

Kaik­kein tär­kein­tä oli ym­mär­tää, et­tä syn­ti­nen elä­mä joh­taa ih­mi­sen ian­kaik­ki­seen ka­do­tuk­seen hel­vet­tiin, ikui­seen eroon Ju­ma­las­ta, kun taas Jee­sus oman elä­män hen­ki­lö­koh­tai­se­na syn­tien so­vit­ta­ja­na ja sy­dä­men Her­ra­na joh­dat­taa jo­kai­sen hä­neen us­ko­van tai­vaa­seen, ian­kaik­ki­seen elä­mään Ju­ma­lan luo.

Ju­ma­lan tah­to on, et­tä kaik­ki ih­mi­set pe­las­tui­si­vat. Us­ko Her­raan Jee­suk­seen, niin sinä pe­las­tut.

Mark­ku Kos­ki

Evan­ke­lis­ta, Po­rin va­paa­seu­ra­kun­ta

Markku Koski

Markku Koski