”Ju­ma­lan rak­kaus on niin kor­kea, et­tei sitä voi ylit­tää, niin ma­ta­la, et­tei sitä voi alit­taa.” Mitä se sit­ten käy­tän­nös­sä tar­koit­taa? Yk­si esi­merk­ki tu­lee mie­leen Raa­ma­tus­ta: Je­ri­kos­sa asu­va port­to Ra­hab. Hän kät­ki is­ra­e­li­lai­set va­koo­jat asun­toon­sa, kun je­ri­ko­lai­set et­si­vät hei­tä. Hän ot­ti suu­ren ris­kin, kun pet­ti oman maan­sa, kos­ka hän tie­si, et­tä Ju­ma­la an­taa is­ra­e­li­lais­ten voit­taa Je­ri­kon. Hän oli kuul­lut niin pal­jon Ju­ma­lan suu­ris­ta te­ois­ta Is­ra­e­lin hy­väk­si. Sit­ten kun je­ri­ko­lai­set et­si­jät oli­vat läh­te­neet, las­ki hän is­ra­e­li­lai­set muu­ris­ta köy­del­lä alas ja pyy­si heil­tä: kun te aloi­tat­te so­dan ja voi­tat­te, muis­ta­kaa mi­nua ja omai­si­a­ni. Hä­nel­le lu­vat­tiin, et­tä jos lai­tat pu­nai­sen nau­han ik­ku­naan, sääs­täm­me asun­to­si, kun muu­ri ha­jo­te­taan. Ja niin kä­vi­kin. Ra­hab pe­las­tui ja niin hä­nes­tä tuli is­ra­e­li­lai­nen. Hän meni nai­mi­siin ku­nin­kaal­lis­ta su­kua ole­van Sal­man kans­sa ja sai po­jan, jon­ka nimi oli Boo­as. Hä­nel­le ja Ruu­til­le syn­tyi Obel, jol­le sit­ten syn­tyi Ii­sai, joka oli ku­nin­gas Daa­vi­din isä. Ja niin Ra­hab pää­si Jee­suk­sen su­ku­lu­et­te­loon. Sii­nä nä­kyi Ju­ma­lan rak­kaus port­to Ra­ha­bia koh­taan.

Tä­nään Ju­ma­lan rak­kaus on hy­vin kor­ke­al­la, Hän kut­suu mei­tä mo­nel­la eri ta­val­la lä­hem­mäs it­se­ään. Vä­lil­lä Hän an­taa meil­le hä­dän lei­pää ja ah­dis­tuk­sen vet­tä ja tut­kii mei­dän sy­dän­täm­me. Me olem­me ka­pi­noi­via ih­mi­siä ja vä­lil­lä mei­dän hen­gel­li­syy­tem­me ka­to­aa maal­lis­ten aar­tei­den et­sin­tään. Usein Ju­ma­la pu­huu myös unien kaut­ta, jot­ka ovat yleen­sä sym­bo­li­sia. Si­sa­re­ni näki unen, et­tä mei­dän lap­suu­den­ko­tim­me pi­haan oli kai­vet­tu hau­ta ja hän mit­tai­li mie­les­sään, on­ko tuo ai­kui­sen vai lap­sen hau­ta, sit­ten 22-vuo­ti­aan vel­jen­po­jan sy­dän py­säh­tyi ja hän nuk­kui pois. Sii­hen se uni täyt­tyi. Yk­si pa­ris­kun­ta ker­toi, et­tä avi­o­mies näki yh­täk­kiä näyn: kak­si ruu­mi­sark­kua oli vie­rek­käin ja niin se to­teu­tui, kun kak­si hei­dän po­jis­taan ajoi moot­to­ri­pyö­räl­lä on­net­to­muu­teen ja kum­pi­kin nuk­kui pois. Heil­lä oli kol­me poi­kaa ja tämä kol­mas sai­ras­tui va­ka­vas­ti ja hän­kin nuk­kui pois. Van­hem­mat ker­toi­vat meil­le, et­tä hei­dät täy­tyi he­rä­tel­lä näin ko­val­la kä­del­lä, muu­ten he ei­vät oli­si läh­te­neet seu­ra­kun­taan Ju­ma­lan työ­tä te­ke­mään, he oli­si­vat mie­luum­min läh­te­neet hu­vei­hin.

Mil­lä ta­val­la Ju­ma­la on si­nua pu­hu­tel­lut ja ve­tä­nyt lä­hem­mäk­si? ”Me­ren tie­dän val­ta­van, en mä tie­dä äär­tä sen, me­ren suu­ren tai­vai­sen, ar­mon meri se on.”

Seu­ra­kun­ta­si­sar He­le­na

Po­rin Soih­dun­kan­ta­jat ry