Raa­mat­tu, Ju­ma­lan Sana il­moit­taa, et­tä Ju­ma­la on rak­kaus. Suu­res­sa rak­kau­des­saan Ju­ma­la an­toi ai­no­kai­sen Poi­kan­sa, et­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män.

Kun ai­ka oli täyt­ty­nyt, Ju­ma­la lä­het­ti Poi­kan­sa, lu­nas­ta­maan mei­dät ih­mi­set va­paik­si, et­tä meil­le oli­si mah­dol­lis­ta pääs­tä Ju­ma­lan lap­sen ase­maan.

Ju­ma­lan Poi­ka syn­tyi maa­il­maan. Eli, opet­ti ja toi­mi ih­mis­ten kes­kel­lä. Suu­rin osa ih­mi­sis­tä ei kui­ten­kaan tun­nis­ta­nut hän­tä ja tor­jui hä­net. Mut­ta niil­le, jot­ka ot­ti­vat hä­net vas­taan, hän an­toi oi­keu­den tul­la Ju­ma­lan lap­sik­si, niil­le, jot­ka us­koi­vat hä­neen. Jo­kai­ses­ta, joka ot­taa Jee­suk­sen vas­taan elä­mään­sä ja us­koo Hä­neen, tu­lee Ju­ma­lan lap­si.

Jee­sus os­ti ris­tin kuo­le­mal­laan mei­dät va­paik­si syn­nin ja pa­ho­lai­sen or­juu­des­ta. Hän hank­ki meil­le täy­den va­pau­den ja an­teek­si­an­non kai­kis­ta syn­neis­täm­me. Ke­nen­kään ei siis enää ole pak­ko jää­dä or­juu­teen vaan voi pa­la­ta Isän ko­tiin.

Ju­ma­lan lap­si­na olem­me myös Ju­ma­lan per­heen jä­se­niä ja hä­nen huo­len­pi­ton­sa koh­tee­na. Tai­vaan Isä pi­tää lap­ses­taan huol­ta ja an­taa hä­nel­le tar­vit­ta­van avun ja voi­man jo­kai­seen päi­vään.

Ju­ma­lan lap­si­na olem­me myös Ju­ma­lan pe­ril­li­siä. Ju­ma­lan lap­sel­le on tal­le­tet­tu­na tur­mel­tu­ma­ton, tah­ra­ton ja ka­to­a­ma­ton pe­rin­tö tai­vaas­sa, jos­sa Ju­ma­lan kirk­kaus va­lai­see kai­ken ja Jee­suk­sen läs­nä­o­lo on lop­pu­ma­ton.

Kai­ken tuh­lan­nut ”tuh­laa­ja poi­ka” kär­si näl­kää vie­raal­la maal­la ja päät­ti pa­la­ta isän­sä ko­tiin. Isä ot­ti hä­net iloi­ten ja ar­mah­ta­en vas­taan. Jos sinä koet ole­va­si vie­lä ”vie­raal­la maal­la”, niin pää­tä si­nä­kin pa­la­ta Isän ko­tiin, Ju­ma­lan tykö.

Ee­ro Hok­ka­nen

Nak­ki­lan Hel­lun­tai­seu­ra­kun­ta

Eero Hokkanen