Ku­vi­tel­laan­pa näin, et­tä olet pu­don­nut sy­vään kuop­paan, et­kä pää­se siel­tä it­se ylös. sii­hen kuo­pan vie­rel­le tu­lee eri us­kon­to­jen edus­ta­jia. En­sim­mäi­nen tu­lee ja ker­too tun­te­van­sa sää­liä, kun kat­soo sin­ne kuop­paan mis­sä olet, voin ku­vi­tel­la mil­tä si­nus­ta siel­lä tun­tuu. Ja sit­ten hän läh­tee pois. Seu­raa­vak­si pai­kal­le tu­lee toi­nen ja sa­noo, si­nul­la on ol­lut huo­noa kar­maa, olet var­maan teh­nyt edel­li­ses­sä elä­mäs­sä­si jo­tain pa­haa. Sik­si olet kuop­pa­si an­sain­nut. Ja sit­ten hän me­nee pois – sii­hen tu­lee myös ateis­ti ja sa­noo, kos­ka us­kot Ju­ma­laan, et osaa va­roa kuop­pia. Jos oli­sit ateis­ti, et oli­si kos­kaan pu­don­nut kuop­paan. Sit­ten sii­hen tu­lee vii­mei­nen. joka an­taa hy­vän neu­von, jos si­nul­la oli­si tik­kaat voi­sit nous­ta siel­tä ylös. Kaik­ki me­ne­vät pois ja olet yhä sii­nä kuo­pas­sa. Lo­pul­ta sii­hen kuo­pan reu­nal­le tu­lee it­se Kris­tus, ja ojen­taa si­nul­le aut­ta­van kä­ten­sä ja nos­taa si­nut ylös kuo­pas­ta.

Usein aja­tel­laan, et­tä kaik­ki us­kon­not ovat eri tei­tä sa­man Ju­ma­lan luok­se. Eri us­kon­nois­sa ja elä­män­kat­so­muk­sis­sa on ero­ja. Kris­ti­nus­kon eri­tyis­laa­tu on sii­nä, et­tä Ju­ma­la it­se on lä­het­tä­nyt ai­no­an Poi­kan­sa et­si­mään ja pe­las­ta­maan ih­mi­sen. Niin on Ju­ma­la maa­il­maa ra­kas­ta­nut, et­tä hän an­toi ai­no­an poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään joka hä­neen us­koo jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan hä­nel­lä oli­si ian­kaik­ki­nen elä­mä. (Joh. 3:16)

Jee­sus ei vain an­na neu­vo­ja hy­vään elä­mään, vaan hän it­se on tie, to­tuus ja elä­mä. Sik­si: Kii­tos ol­koon Ju­ma­lal­le Ka­rit­sal­le, olen ar­mo­lii­tos­sa, mi­nut kal­liis­ti hän os­ti, mi­nut nos­ti, ka­do­tuk­sen kuo­pas­ta. VK 307:1

As­ko Rii­hi­mä­ki

Kirk­ko­her­ra, Eu­ra­jo­en seu­ra­kun­ta