Kut­su­mus on sana, jota kuu­lee yhä har­vem­min. Ai­kai­sem­min ai­na­kin sai­raan­hoi­ta­jat usein pu­hui­vat kut­su­mus­työs­tä. Joil­la­kin on ihan lap­ses­ta as­ti sel­vä näky sii­tä, mikä heis­tä tu­lee iso­na. Tun­nen­kin sel­lai­sia ih­mi­siä, joi­den elä­mäs­sä sit­ten tuo unel­ma on to­teu­tu­nut ai­van kir­jai­mel­li­ses­ti.

Sit­ten on ih­mi­siä, joil­la ei ole min­kään­lais­ta ku­vaa tu­le­vai­suu­des­ta tai teh­tä­väs­tä täs­sä maa­il­mas­sa. On ikään kuin va­hin­gos­sa syn­ty­nyt, jol­la ei ole ti­laa ei­kä tar­koi­tus­ta elä­mäs­sä. It­se kuu­lun juu­ri nii­hin, vaik­ka jo nuo­re­na olin teh­nyt us­kon­rat­kai­sun, en sil­ti löy­tä­nyt omas­ta mie­les­tä­ni kut­su­mus­ta­ni. Elin siis ta­val­lis­ta elä­mää. Eri­lai­sia työ­paik­ko­ja, per­he-elä­mää, seu­ra­kun­ta­e­lä­mää sekä pal­jon kai­ken­lai­sia vai­keuk­sia. Vas­toin­käy­mi­sis­tä sel­vi­sin Ju­ma­lan avul­la, mut­ta oli vai­ke­aa näh­dä niis­sä mi­tään Ju­ma­lan suun­ni­tel­maa.

Sit­ten tuli päi­vä päi­vien jou­kos­sa, kun sain kut­sun krii­si­pal­ve­lu- ja sie­lun­hoi­to­työ­hön. Sil­loin epäi­lin sitä suu­res­ti, kos­ka mi­nul­la ei ol­lut tut­kin­to­ja suo­ri­tet­tu­na. Olin käy­nyt kui­ten­kin tuon elä­män­kou­lun, jota pi­din sil­loin pelk­kä­nä epä­on­nis­tu­mis­ten sar­ja­na. Kui­ten­kin juu­ri tuo Ju­ma­lan kou­lu an­toi val­miu­den ym­mär­tää nii­tä, jot­ka oli­vat ko­ke­neet kai­ken­lai­sia vai­keuk­sia elä­mäs­sään.

Kut­su­mus voi ol­la hy­vin ar­ki­seen työ­hön liit­ty­vä. Usein aja­tel­laan, et­tä kaik­ki­han tätä osaa­vat, kun tämä on niin help­poa. Tie­tys­ti, kos­ka olet saa­nut lah­jat juu­ri sii­hen teh­tä­vään. Tar­vi­taan vain suos­tu­muk­se­si kul­kea Ju­ma­lan suun­ni­tel­mas­sa. Toki teem­me vir­hei­tä, mut­ta voim­me ka­tua ja pyy­tää an­teek­si. Se opet­taa myös ole­maan toi­sia koh­taan su­vait­se­vai­sem­pia.

Jo­kai­sel­la on paik­ka ja kut­su­mus elä­mäs­sä. Saa­tam­me aja­tel­la, et­tä tuo Ju­ma­lan kut­su­mus on var­maan jo­tain hy­vin tus­kal­lis­ta ja vai­ke­aa, mut­ta to­del­li­suu­des­sa se on ihan päin­vas­toin. Saam­me kul­kea val­mis­te­tuis­sa te­ois­sa. Her­ram­me kul­kee edel­lä. Ole luja ja roh­kea ja vah­va ol­koon sy­dä­me­si.

Rai­ja Kuop­pa­la

Maal­lik­ko­joh­ta­ja, Po­rin Me­to­dis­ti­seu­ra­kun­ta