Pi­dän Mik­ke­lin­päi­vää tie­teel­li­sen maa­il­man­ku­van vau­ri­oit­ta­mal­le ih­mi­sel­le tar­peel­li­se­na py­hä­nä. Ker­ran vuo­des­sa se muis­tut­taa kris­til­li­ses­tä maa­il­man­ku­vas­ta, joka ei ase­tu ais­ti­ha­vain­to­jen ja jär­jen puit­tei­siin, vaan joka en­ke­lei­neen ja de­mo­nei­neen on enem­män ja suu­rem­pi.

Mik­ke­lin­päi­väl­lä on eri­tyis­tä an­net­ta­vaa myös kris­ti­tyn ar­ki­seen kil­voi­tuk­seen. Nos­tat­ta­es­saan saar­na­tuo­lei­hin en­ke­lit, de­mo­nit, Jee­suk­sen ja kaik­ki per­ke­leet, se muis­tut­taa kris­til­li­sen kil­voi­tuk­sen to­del­li­ses­ta luon­tees­ta. "Meil­lä ei ole tais­te­lu ver­ta ja li­haa vas­taan, vaan hal­li­tuk­sia vas­taan, val­to­ja vas­taan, täs­sä pi­mey­des­sä hal­lit­se­via maa­il­man­val­ti­ai­ta vas­taan, pa­huu­den hen­ki­o­len­to­ja vas­taan tai­vaan ava­ruuk­sis­sa." (Ef. 6:12)

Mik­ke­lin­päi­vä muis­tut­taa, et­tei pe­rim­mäi­nen kan­to kris­ti­tyn kas­kes­sa ole han­ka­la puo­li­so, kel­ju naa­pu­ri, in­hoit­ta­va työ­ka­ve­ri tai epä­rei­lu pomo: Hen­gel­lis­tä tais­te­lua ei kos­kaan käy­dä ih­mi­siä vas­taan, vaan syn­tiä ja pa­huut­ta vas­taan ai­na per­soo­nal­li­sen Pa­han to­del­li­siin jouk­koi­hin as­ti. Ja täs­sä tais­te­lus­sa omat ha­vain­tom­me ja oma jär­kem­me ovat riit­tä­mät­tö­miä. Tar­vit­sem­me Py­hän Hen­gen apua. Tar­vit­sem­me Ju­ma­lan sa­nan (Raa­ma­tun) vii­saut­ta. Tar­vit­sem­me tai­vaan jouk­ko­jen var­je­lus­ta. Ja en­nen kaik­kea tar­vit­sem­me Jee­sus­ta, joka syn­tim­me so­vit­ta­en ja kuo­le­mam­me ku­kis­ta­en riis­ti Per­ke­leel­tä kai­ken tuo­mi­o­val­lan ih­mi­siin. Tar­vit­sem­me Hän­tä, joka ava­si si­nu­a­kin var­ten – tä­män elä­män hel­vet­tien ja ian­kaik­ki­sen ka­do­tuk­sen si­jaan – tien ian­kaik­ki­seen elä­mään Ju­ma­lan tai­vaas­sa.

Mii­ka Nie­mi­nen

Pas­to­ri, Sak­keuk­sen lu­te­ri­lai­nen seu­ra­kun­ta