Viikon sana: Miksi käydä kirkossa?
Pastorina olen nähnyt läheltä, kuinka kilpailu omasta ajankäytöstämme voi olla erittäin kovaa. Harrastukset, vastuut ja kaikenlaiset sitoutumiset suorastaan änkeävät tämän päivän kiireisen ihmisen kalenteriin lupaa kysymättä. Lepääminen, rauhoittuminen ja ihan vaan oleminen voivat jäädä toteutumatta, ellei niille varaa aikaa ja sano ”ei” jollekin, mikä tahtoisi tuonkin ajan täyttää ja viedä meiltä levon pois.
Siksi haluankin haastaa jokaista varaamaan aikaa paitsi fyysiselle ja henkiselle myös hengelliselle levolle. Levolle, josta Jeesus puhuu Raamatussa muun muassa näin: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt. 11:28)
Tämä lepo löytyy siis sieltä, missä Jeesus on, ja hän on luvannut olla siellä, missä hänen sanaansa saarnataan, ihmisiä kastetaan ja seurakunta käy hänen ehtoollispöytäänsä. Toisin sanoen, Jeesus löytyy kirkosta. Siellä hän antaa viikosta toiseen leponsa ja rauhansa meille, jotka monin tavoin väsymme ja uuvumme ja jotka rikomme lähimmäisiämme ja Jumalaa vastaan. Hän antaa rauhan, joka yltää huonoimpaankin omaantuntoon asti, sillä sellaista syntiä ja vääryyttä ei ole, mitä hän ei anteeksi antaisi.
Niin tyhjyyttään ammottaviin kuin liian täyteen ahdettuihin kalentereihin tahdon siis antaa varman ja vakaan vinkin: varaa ja raivaa tilaa sunnuntaipäiviin, ja merkitse sinne ”kirkkopäivä”. Sillä voiko olla parempaa tapaa aloittaa uusi viikko, kuin tehdä se puhtaalla omallatunnolla?
Jukka Peranto
Pastori, Pyhän Marian luterilainen seurakunta, Rauma