Viikon sana: Pyhäinpäivän opetus
Viime viikonvaihteessa vietettiin pyhäinpäivää. Pyhäinpäivänä hautausmaille sytytetään tuhansittain kynttilöitä. Kynttilät kertovat ikävästä, mutta ne kertovat samalla elämän tärkeydestä, sen merkityksestä ja tarkoituksesta.
Pyhäinpäivä muistuttaa meitä siitä, että jokaisella meistä on oma aikamme tässä maailmassa. Elämämme on kuin lyhyt hetki verrattuna ikuiseen aikaan. Mutta tämä päivä opettaa meille myös sen, että elämämme ei pääty tähän maailmaan. On olemassa enemmän kuin se, mitä silmämme näkevät, ja enemmän kuin se, mitä kätemme voivat koskettaa.
Pyhäinpäivä muistuttaa meitä siitä, että ne, jotka ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen, eivät ole unohtuneet. He ovat edelleen osa meitä, osa meidän tarinoitamme. Heidän muistonsa ja perintönsä elävät meissä, ja me voimme oppia heidän elämästään. Heidän kanssa olemme saaneet ihmetellä elämän salaisuuksia ja ihmeitä. Olemme saaneet tehdä matkaa yhdessä iloiten ja surren. Yhdessä heidän kanssa olemme saaneet etsiä elämän merkitystä ja heidän kautta olemme saaneet ymmärtää elämän tarkoitusta. Yhdessä heidän kanssa olemme saaneet tulla sellaisiksi, mitä me tänään olemme.
Tänään saamme muistaa myös Jeesuksen sanat Johanneksen evankeliumissa: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” Nämä sanat tarjoavat meille toivon iankaikkisesta elämästä ja muistuttavat meitä siitä, että kuolema ei ole loppu, vaan uuden alku.
Pasi Virta
Vs. kirkkoherra, Kokemäen seurakunta
