Ih­mi­syh­tei­söis­sä on si­sään­päin läm­pe­ä­mi­sen vaa­ra, ei­vät­kä kris­ti­tyt ole poik­keus. Hel­pos­ti vil­jel­lään kau­nii­ta aja­tuk­sia, mi­ten toi­sia ih­mi­siä pi­täi­si koh­del­la. Käy­tän­nön to­teu­tus tys­sää sii­hen, kun aja­tuk­sia pi­täi­si al­kaa so­vel­taa oman jou­kon li­säk­si ul­ko­puo­li­siin.

Je­ri­kos­sa Jee­sus koh­ta­si oman ai­kan­sa ul­ko­puo­li­sen ve­ron­kan­ta­ja Sak­keuk­sen. Ve­ron­kan­ta­jat oli­vat juu­ta­lais­ten mie­les­tä epäi­lyt­tä­viä. Hei­dän epäil­tiin täyt­tä­vän omat tas­kun­sa. He pal­ve­li­vat Roo­man mie­hi­tys­val­taa ja kä­sit­te­li­vät ra­haa, jo­hon oli pai­net­tu Roo­man kei­sa­rin kuva. Kei­sa­ri sa­noi ole­van­sa ju­ma­la. Juu­ta­lai­sil­le, jot­ka us­koi­vat yh­teen ju­ma­laan, ja joil­le ju­ma­lan ku­vaa­mi­nen oli kiel­let­tyä, tämä oli hä­väis­tys.

Mitä teki Jee­sus? Hän kut­sui it­sen­sä vie­raak­si Sak­keuk­sen ko­tiin. Se he­rät­ti ih­mi­sis­sä nä­rää. Sak­keus osoit­ti epäi­le­vil­le ole­van­sa to­sis­saan. Hän lu­pa­si an­taa puo­let omas­taan köy­hil­le ja mak­saa ne­lin­ker­tai­sek­si niil­le, joil­ta oli ot­ta­nut. Jee­sus sa­noi Sak­keuk­ses­ta epäi­le­vil­le, ”Juu­ri sitä mikä on ka­don­nut, Ih­mi­sen poi­ka on tul­lut et­si­mään ja pe­las­ta­maan”.

Jee­sus us­kal­si rik­koa si­sään läm­pi­ä­vät pii­rit tai kup­lat, joik­si nii­tä ylei­ses­ti kut­su­taan. Hän ai­ka­lais­ten­sa sil­mis­sä opet­ta­ja meni nii­den luok­se, joi­den luok­se muut ei­vät men­neet ja kut­sui, joi­ta muut ei­vät kut­su­neet. Kii­tol­li­nen saa tä­nä­kin päi­vä­nä ol­la, et­tä evan­ke­liu­min sa­no­ma on le­vin­nyt ja le­vi­ää, ei­kä jää vain pie­nen jou­kon omak­si. Maa­il­mas­sa on mon­ta Sak­keus­ta, joil­la on kuu­le­vat kor­vat ja halu seu­ra­ta Kris­tus­ta, kun­han heil­le vain an­ne­taan sii­hen mah­dol­li­suus.

Samu Repo

vt.kirk­ko­her­ra

Meri-Po­rin seu­ra­kun­ta