Viikon sana: Usko ja rukous
Vanhin poikamme Jukka oli kateissa. Olimme huolissamme ja kävimme rukoukseen. Nuorin poikamme Jaakko aloitti rukouksen:”Mummu uskoo, isä uskoo, äiti uskoo ja Jaakko uskoo. Lähetä Jukka kotio heti.” Muutaman minuutin kuluttua puhelin soi ja Jukka löytyi. Jaakko-poika tunnusti oman uskontunnustuksensa ja se riitti Jumalalle, ja hän vastasi. Pienen, hätäisen lapsen rukous oli voimallinen aitoudessaan, ja todellisessa hädän tunteessa otollinen Jumalalle.
Fil. 4.6-7: Älkää mistään olko huolissanne, vaan saattakaa aina se mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon, silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Jeesuksessa Kristuksessa.
Kuinka vähän omistankaan tästä lupauksesta epäuskoni tähden. Itse puhun toisille voimallisia sanoja, silti päivittäin kipuilen itseni kanssa, vakuuttaen, että tämä lupaus on Jumalalta.
Muistamme Samuelin kirjasta, miten kuningas Saul ja kumppanit yrittivät estää Davidia, vähäistä paimenpoikaa, lähtemästä Goljatia vastaan. Samuel voiteli Davidin öljyllä, ja David sai Pyhän Hengen voiman. David lähti mukanaan sauva, viisi kiveä ja linko. Filistealainen pilkkasi häntä, mutta David uskoi, että Jumala taistelee hänen kanssaan. David voitti ja antoi kaiken kunnian Jumalalle.
Meillä kristityillä on myöskin jatkuva sotatila vihollisen voimia vastaan. On niin paljon ahdistusta, ja pelkoa tulevaisuudesta. Jumalan tahto on, että me rukoilemme alati. Silloin rukous alkaa hallita ja muovata elämäämme ja kaikkia sen alueita. Jumalan lupaukset tulevat todellisiksi. Usko kasvaa ja antaa rukoukseen voimaa.
Kun ajattelemme ristiä, saamme rukoillen kiittää Herraamme siitä, että olemme vapaita kuolemasta ja helvetistä, koska meidän syntimme on pyyhitty pois Golgatalla. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, enää en elä minä vaan Kristus elää minussa.
Heikki Nummijärvi
Porin seudun Kristilliset Eläkeläiset ry
