Viikon sana: Valona pimeän keskellä
Syksy on edennyt pitkälle, kellotkin on jo siirretty talviaikaan. Marraskuiset illat ovat pitkiä, kylmiä ja pimeitä. Tietyllä tapaa hämärtyvät illat ovat kodikkaita ja tunnelmallisia. Monet ovat jo kaivaneet kausivaloja ja kynttilöitä esille, sillä mikäpä mukavampi valon antaja ja tunnelman luoja näihin pimeisiin iltoihin. Tämän pitkältäkin tuntuvan syyskauden ajan elämme vuoden pimeintä aikaa.
Tämän hetken uutiset, maailman tapahtumat ja olosuhteet tuovat elämän ylle huolta ja turvattomuutta. Lähitulevaisuus voi näyttää huolestuttavalta ja moni miettii pärjäämistään ja selviytymistä kaiken tämän keskellä. Tulevat kuukaudet eivät näytä kovin valoisalta. Voi kokea joutuvansa kulkemaan kohti elämänsä pimeintä aikaa.
Meillä ei kuitenkaan ole syytä vaipua epätoivoon tai heittäytyä pelon valtaan. Voimme luottaa Jumalan läsnäoloon kaiken pimeänkin keskellä, Hänen johdatukseensa silloinkin, kun valoa ei ole näkyvissä. Psalmissa 119 jakeessa 105 sanotaan: ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee minun askeleeni, se on valo minun matkallani”. Kulkien Jumalan Sanan ohjaamina, olemme turvassa ja oikealla tiellä. Hänen ohjaaminaan pääsemme perille.
Voimme olla myös lohduttamassa muita ja olla näyttämässä heille polkua pimeyden keskellä. Saamme tuoda epätoivon tilalle toivon, huolen tilalle turvan. Kun itse kuljemme luottaen Jumalaan, voimme olla toisille valona. Tuo valo on ”Kristus teissä, kirkkauden toivo”. (Kol. 1:27) Kristuksessa on toivo, jonka varaan voimme laittaa elämämme. Toivo tulevasta, toivo paremmasta huomisesta.
Maarit Laamanen
Pastori, Porin metodistiseurakunta