Suo­men vah­vuus ei ole kos­kaan ra­ken­tu­nut jat­ku­val­le vas­tak­kai­na­set­te­lul­le, vaan ky­vyl­le löy­tää yh­tei­nen suun­ta vai­kei­na­kin ai­koi­na. Täs­tä muis­tut­taa hy­vin Kor­pi­lam­men hen­ki (1977) eli aja­tus sii­tä, et­tä yh­teis­kun­taa ra­ken­ne­taan yh­des­sä, eri nä­ke­myk­siä kuun­nel­len ja yh­teis­tä etua ta­voi­tel­len.

Täl­lä het­kel­lä näyt­tää kui­ten­kin sil­tä, et­tä huo­mio kar­kaa yhä use­am­min si­vu­rai­teil­le. Jul­ki­nen kes­kus­te­lu täyt­tyy ko­huis­ta, hen­ki­lö­kiis­tois­ta ja po­liit­ti­ses­ta te­at­te­ris­ta. Esil­lä ovat ol­leet niin Hel­sin­ki Gar­de­niin liit­ty­neet epäi­lyt ja kes­kus­te­lu pää­tök­sen­te­on lä­pi­nä­ky­vyy­des­tä kuin mi­nis­te­ri Wil­le Ryd­ma­niin koh­dis­tu­neet eri­lai­set ko­hut­kin. Sa­mal­la kan­sa­lais­ten ar­kea kos­ke­vat ky­sy­myk­set ta­lous­kas­vu, työ­pai­kat, tur­val­li­suus ja suo­ma­lais­ten toi­meen­tu­lo jää­vät jäl­leen taka-alal­le.

Ai­koi­naan pu­hut­tiin yh­teis­kun­ta­so­pi­muk­ses­ta. Aja­tus oli yk­sin­ker­tai­nen: työn­te­ki­jät, työ­nan­ta­jat ja jul­ki­nen val­ta et­si­vät yh­des­sä rat­kai­su­ja, jot­ta Suo­mi me­nes­tyi­si. Kai­kes­ta ei tar­vin­nut ol­la sa­maa miel­tä, mut­ta yh­tei­nen pää­mää­rä oli kir­kas. Tä­nään tuo aja­tus tun­tuu unoh­tu­neen.

Val­ti­on joh­ta­mis­ta voi­si ver­ra­ta per­heen joh­ta­mi­seen. Jos per­hees­sä jo­kai­nen ve­tää eri suun­taan, rii­del­lään jat­ku­vas­ti ja ener­gia käy­te­tään kes­ki­näi­seen no­kit­te­luun, jää­vät tär­keim­mät asi­at hoi­ta­mat­ta. Sama pä­tee val­ti­oon. Jos po­li­tii­kan pai­no­pis­te on jat­ku­vis­sa ko­huis­sa ja vas­tak­kai­na­set­te­lus­sa, kär­sii lo­pul­ta koko Suo­mi.

Pre­si­dent­ti Ur­ho Kek­ko­nen ym­mär­si ai­ka­naan, et­tä Suo­men kal­tai­sen pie­nen maan me­nes­tys pe­rus­tuu va­kau­teen, yh­teis­työ­hön ja toi­mi­viin suh­tei­siin niin ko­ti­maas­sa kuin ulos­päin­kin. Maa­il­ma on muut­tu­nut, mut­ta tämä pe­ru­sa­ja­tus ei ole van­hen­tu­nut.

Suo­mi tar­vit­see nyt enem­män yh­teis­työ­tä kuin vas­tak­kai­na­set­te­lua. Tar­vit­sem­me pää­tök­siä, jot­ka vah­vis­ta­vat yri­tys­ten toi­min­ta­e­del­ly­tyk­siä, luo­vat työ­paik­ko­ja ja avaa­vat uu­sia kaup­pa­suh­tei­ta maa­il­mal­le. Tar­vit­sem­me ra­ken­ta­vaa kes­kus­te­lua, em­me jat­ku­vaa po­liit­tis­ta per­for­mans­sia.

Näin ei voi jat­kua. Suo­men on pa­lat­ta­va sii­hen, mis­sä olem­me par­haim­mil­lam­me: pu­hal­ta­maan yh­teen hii­leen, ra­ken­ta­maan luot­ta­mus­ta ja edis­tä­mään maam­me sekä sen kaup­pa­suh­tei­den tu­le­vai­suut­ta. Sii­hen ei pääs­tä eri­lai­sil­la pro­pa­gan­da­ha­kui­sil­la tem­pauk­sil­la tai sym­bo­li­sil­la lip­pik­sil­lä vaik­ka­kin sel­lai­nen näh­tiin jopa val­ti­o­va­rain­mi­nis­te­rin pääs­sä.

Nyt tar­vi­taan jäl­leen sitä van­haa, suo­ma­lais­ta vii­saut­ta; vä­hem­män me­te­liä, enem­män te­ko­ja ja en­nen kaik­kea yh­teis­tä tah­toa ra­ken­taa pa­rem­paa huo­mis­ta. Tar­vi­taan työ­tä, tur­vaa ja tu­le­vai­suu­de­nus­koa tu­le­vil­le su­ku­pol­vil­le.

Niko Vii­na­mä­ki

Kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, alu­e­val­tuu­tet­tu (kesk.), Pori