Kat­ri Mä­en­pää

Ul­vi­la­lai­nen An­na Bro­holm on pyö­rit­tä­nyt omaa mai­nos­toi­mis­toa Pie­ni­Suu­ri Ide­aa jo 14 vuot­ta. Vii­mei­set vii­si vuot­ta hän on yh­dis­tä­nyt yrit­tä­jyy­den per­he-elä­mään. Ju­han­nuk­se­na An­nan per­he täy­den­tyi pie­nel­lä Al­ma-vau­val­la ja elo­kuun alus­ta al­ka­en An­na on teh­nyt töi­tä osa-ai­kai­sel­la van­hem­pain­va­paal­la.

– Kun esi­koi­sem­me Pih­la syn­tyi, ei täl­lai­nen osa-ai­kai­nen van­hem­pain­va­paa ol­lut vie­lä mah­dol­lis­ta. Se on mie­les­tä­ni hyvä uu­dis­tus ja so­pi­nut omaan elä­män­ti­lan­tee­seen lois­ta­vas­ti. Yk­si­ny­rit­tä­jä ei voi ol­la ko­vin pit­kään ko­ko­naan si­vus­sa työ­e­lä­mäs­tä.

An­nan puo­li­so Mik­ko Vä­ki­nen on myös yrit­tä­jä. Hä­nen työn­sä on enem­män tiet­tyyn kel­lo­nai­kaan si­dot­tua kuin An­nan ja se tuo oman li­sän­sä pa­let­tiin. An­na ker­too, et­tä ar­kea hel­pot­taa eni­ten en­na­koin­ti ja suun­ni­tel­mal­li­suus.

– Olem­me vie­neet ai­ka­tau­lu­tuk­sen hard­co­re-ta­sol­le. Käym­me joka il­ta läpi seu­raa­van päi­vän ja so­vim­me esi­mer­kik­si sii­tä, kum­pi kul­jet­taa Pih­lan päi­vä­ko­tiin ja mil­lai­set työ­päi­vät kum­mal­la­kin on. Ai­ka­tau­lu­tam­me etu­kä­teen myös va­paa-ajan. Esi­mer­kik­si tä­nään Mik­ko tu­lee ko­tiin kel­lo 13 ja minä teen sii­tä läh­tien töi­tä vii­teen saak­ka.

Etu­kä­teen mie­tit­ty suun­ni­tel­ma ryt­mit­tää päi­vää, mut­ta li­säk­si tar­vi­taan jous­toa.

– Suun­ni­tel­ma on ide­aa­li, jo­hon py­ri­tään. Mut­ta ai­na tu­lee yl­lä­tyk­siä ja muu­tok­sia. Sil­loin tar­vi­taan jous­toa.

An­na Bro­holm ker­too, et­tä suun­ni­tel­mal­li­suus ja en­na­koin­ti on opit­tu kan­ta­pään kaut­ta. Kun esi­koi­nen syn­tyi, An­na us­koi pys­ty­vän­sä te­ke­mään töi­tä vau­van kans­sa.

– Omaan on­nel­li­suu­teen on eni­ten vai­kut­ta­nut se, et­tä kun teh­dään töi­tä, teh­dään vain töi­tä ja sit­ten ne lo­pe­te­taan tiet­tyyn kel­lon ai­kaan. Sen jäl­keen olen per­heen kans­sa hy­väl­lä oma­tun­nol­la. Pih­lan koh­dal­la tein vir­heen, et­tä yri­tin teh­dä töi­tä vä­hän joka vä­lis­sä. Sil­loin oli koko ajan riit­tä­mä­tön ja puo­li­kas olo – niin yrit­tä­jä­nä kuin äi­ti­nä­kin.

En­na­koin­tia tar­vi­taan myös ta­lou­sa­si­ois­sa. An­na on huo­mi­oi­nut tu­lo­jen vä­he­ne­mi­sen jo ras­kau­sai­ka­na.

– Las­ken ai­na etu­kä­teen tark­kaan, mi­ten pal­jon mi­nun tu­lee teh­dä töi­tä, jot­ta saan riit­tä­väs­ti palk­kaa.

Suu­rin haas­te yrit­tä­jyy­den ja per­heen yh­dis­tä­mi­ses­sä An­nan mie­les­tä on yk­si­ny­rit­tä­jyys. Ei ole ke­tään, joka te­ki­si työt sil­lä vä­lin, kun yrit­tä­jä on van­hem­pain­va­paal­la.

– Olen teh­nyt pit­kä­jän­tei­ses­ti töi­tä asi­ak­kuuk­sien ja ver­kos­to­jen luo­mi­sen eteen. Koen, et­ten voi­si ol­la esi­mer­kik­si puol­ta vuot­ta te­ke­mät­tä töi­tä. Yk­si­ny­rit­tä­jyy­des­sä on kui­ten­kin hy­vät­kin puo­len­sa. Vuo­sien ai­ka­na on ol­lut usei­ta ti­lai­suuk­sia, kun oli­sin voi­nut ke­hit­tää ja laa­jen­taa yri­tyk­sen toi­min­taa. Nyt olen iloi­nen, et­tä mi­nul­la ei esi­mer­kik­si ole eril­li­siä toi­mi­ti­lo­ja, jois­ta oli­si juok­se­via ku­lu­ja, en­kä vas­taa ke­nen­kään toi­sen toi­meen­tu­los­ta.

Toi­nen haas­te liit­tyy pri­o­ri­soin­tiin.

– Mi­nul­le on ai­na ol­lut haas­ta­vaa sa­noa asi­ak­kail­le ja uu­sil­le pro­jek­teil­le ei. Nyt ai­ka on kui­ten­kin ra­jal­li­sem­paa ja jou­dun pri­o­ri­soi­maan tar­kas­ti, vaik­ka tie­dos­sa oli­si ki­vo­ja­kin hom­mia. Täs­tä syys­tä jäin vii­me kau­del­la pois Ul­vi­lan Yrit­tä­jien hal­li­tuk­ses­ta.

An­nan asi­ak­kaat ovat kui­ten­kin suh­tau­tu­neet hy­vin elä­män­muu­tok­seen.

– Olen it­se jän­nit­tä­nyt asi­ak­kail­le ker­to­mis­ta, mut­ta huo­man­nut, et­tä se on ol­lut tur­haa. Pi­tää osa­ta ol­la ar­mol­li­nen myös it­sel­leen.

An­nal­le ja hä­nen puo­li­sol­leen on ol­lut myös alus­ta al­ka­en sel­vää, et­tä per­he ja yrit­tä­jyys ovat osa hei­dän elä­mään­sä ja ne su­lau­tu­vat yh­teen.

– Koen, et­tä työ tuo si­säl­töä päi­viin myös vau­va-ar­jes­sa, mut­ta vas­taa­vas­ti per­he on osa yrit­tä­jyyt­tä. Vä­lil­lä osal­lis­tun pa­la­ve­riin Al­man kans­sa ja toi­si­naan joi­hin­kin työ­ti­lai­suuk­siin läh­tee koko per­he. Se on rik­kaus, et­tä työ voi osal­lis­taa koko per­heen.