Olen Itä-Po­rin kou­lun op­pi­las yh­dek­sän­nel­tä luo­kal­ta, Jas­min Ris­sa­nen. Tämä tet-jak­so oli ylä­kou­lun vii­mei­nen ja ha­lu­sin to­del­la käyt­tää ti­lai­suu­den hy­väk­se­ni, ja pääs­tä kou­lun ul­ko­puo­lel­le ko­ke­maan sekä op­pi­maan työ­e­lä­mäs­tä. Otin siis uut­ta nä­kö­kul­maa, kos­ka en ha­lun­nut men­nä paik­koi­hin, jois­sa olen jo ol­lut, esi­mer­kik­si kaup­pa tai hoi­va­ko­ti. Ker­roin opin­to-oh­jaa­jal­le, mis­tä olen kiin­nos­tu­nut ja mitä ha­lu­ai­sin teh­dä. Yh­des­sä me et­sim­me paik­ko­ja, kun­nes lo­pul­ta pää­tin soit­taa Sa­ta­kun­nan Yrit­tä­jil­le.

Tar­kas­te­lin en­sin, mitä Sa­ta­kun­nan Yrit­tä­jät te­kee ja sit­ten, ke­nel­le soit­taa. En­sim­mäi­ses­tä päi­väs­tä läh­tien mi­nut on tet­ti­läi­se­nä otet­tu hy­vin vas­taan. Sain en­sin tie­toa ylei­ses­ti yri­tyk­ses­tä, it­se työn­te­ki­jöis­tä ja hei­dän työ­ni­mik­keis­tään.

Pää­sin jo heti al­ku­vii­kos­ta to­si­toi­miin, sil­lä mi­nul­ta ky­syt­tiin, mis­tä olen kiin­nos­tu­nut ja mitä työ­teh­tä­viä ha­lu­ai­sin to­teut­taa. Pää­sin te­ke­mään eri­lai­sia asi­oi­ta, sil­lä ker­roin ole­va­ni kiin­nos­tu­nut kai­ken­lai­sis­ta työ­teh­tä­vis­tä, mut­ta eni­ten kiin­nos­ta­vat asi­a­kas­pal­ve­lu ja kir­joit­ta­mi­nen.

Viik­koo­ni kuu­lui muun mu­as­sa kah­den nuo­ren yrit­tä­jän haas­tat­te­lu. Sain kek­siä heil­le ky­sy­myk­set ja haas­ta­tel­la pu­he­li­mit­se. Myös en­si­a­pu­kou­lu­tus ja so­me­päi­vi­tyk­set Sa­ta­kun­nan Yrit­tä­jien so­meen ja tämä kir­joi­tus Sa­ta­kun­nan Yrit­tä­jän si­vuil­le.

En oi­ke­as­taan olet­ta­nut kau­he­as­ti uu­des­ta pai­kas­ta ja ih­mi­sis­tä en­sin mi­tään. Suu­rin piir­tein osa­sin ku­vi­tel­la vain omaa tu­le­vaa työn­te­ko­a­ni. Työ­e­lä­mään tu­tus­tu­mi­sis­ta ei ai­em­min ai­na ole vält­tä­mät­tä jää­nyt niin hyvä tai mie­len­kiin­toi­nen ko­ke­mus. Mut­ta mie­les­tä­ni niis­sä­kin pai­kois­sa pi­tää käy­dä ja ko­kea, jot­ta tie­tää, mit­kä alat ja am­ma­tit ovat it­seä var­ten. Ko­ke­muk­set ei­vät ole muut­ta­neet nä­ke­mys­tä­ni työ­e­lä­mäs­tä, vaan alois­ta. Nä­ke­myk­se­ni työ­e­lä­mäs­tä on hyvä, mut­ta re­a­lis­ti­nen. Voin sa­noa, et­tä pa­rin vuo­den pääs­tä, voin hy­vin mie­lin men­nä töi­hin, kun tie­dän mitä koh­ti men­nä, mikä kiin­nos­taa ja mis­sä olen hyvä.

Ku­vai­li­sin Sa­ta­kun­nan Yrit­tä­jiä ad­jek­tii­veil­la edus­ta­va, am­mat­ti­mai­nen, ren­to ja ny­ky­päi­väis­ty­vä. Olen op­pi­nut uut­ta ja jo­ta­kin ny­ky­päi­vä­nä hyö­dyl­lis­tä.

Tot­ta kai voin suo­si­tel­la tet-jak­soa myös muil­le, heil­le joi­ta kiin­nos­taa. Vaik­ka ei tie­täi­si­kään pal­joa alas­ta, mut­ta on sii­tä kiin­nos­tu­nut, niin se on jo hyvä syy ha­kea sin­ne, mitä koh­taan tun­tee jo­tain mer­ki­tyk­sel­li­sem­pää.

Jas­min Ris­sa­nen