Yrit­tä­jän päi­vä on mei­dän yh­tei­nen juh­lam­me. Se on het­ki py­säh­tyä, kat­soa ym­pä­ril­le ja nos­taa mal­ja jo­kai­sel­le yrit­tä­jäl­le, joka ra­ken­taa työl­lään Sa­ta­kun­nan ja Suo­men tu­le­vai­suut­ta. Tä­män vuo­den tee­ma on nuo­ret ja kas­vu. Se haas­taa mei­tä kaik­kia poh­ti­maan, mi­ten avaam­me pol­ku­ja uu­sil­le yrit­tä­jil­le ja sa­mal­la luom­me edel­ly­tyk­siä sil­le, et­tä jo toi­mi­vat yri­tyk­set voi­vat kas­vaa. Yrit­tä­jyys on ai­na ol­lut kas­vun moot­to­ri, mut­ta nyt sen mer­ki­tys on suu­rem­pi kuin kos­kaan.

Yrit­tä­jyys ei ole vain lii­ke­vaih­to­lu­ku­ja. Yrit­tä­jyys on roh­keut­ta näyt­tää oma it­sen­sä ja työn­sä. Mei­dän pi­täi­si ol­la yl­pei­tä sii­tä, et­tä olem­me yrit­tä­jiä. Ol­laan siis ää­nek­käi­tä ja tuo­daan se esiin. Kun yrit­tä­jä jul­kai­see ku­van it­ses­tään yri­tyk­sen­sä ta­kaa ja ker­too, mik­si tätä työ­tä te­kee, syn­tyy jo­ta­kin olen­nais­ta: ih­mi­set nä­ke­vät, et­tä pal­ve­lun tai tuot­teen ta­ka­na on ih­mi­nen. Se li­sää ym­mär­rys­tä yrit­tä­jyy­des­tä ja luot­ta­mus­ta sii­hen. Ja juu­ri näi­tä esi­merk­ke­jä nuo­ret tar­vit­se­vat. Ta­ri­noi­ta sii­tä, et­tä yrit­tä­jäk­si voi ryh­tyä kuka ta­han­sa, jol­la on idea ja tah­toa.

Yrit­tä­jyy­teen kuu­luu kui­ten­kin myös ki­pu­ja. Ta­lou­den pai­neet, työ­voi­man saa­ta­vuus ja sään­te­lyn mo­ni­mut­kai­suus osu­vat en­sim­mäi­se­nä juu­ri mei­hin. Sik­si mei­dän on us­kal­let­ta­va pu­hua niis­tä­kin asi­ois­ta, jot­ka kir­pai­se­vat. Kun tuom­me esiin ar­jen to­del­li­suut­ta, syn­tyy re­hel­li­sem­pi kuva yrit­tä­jyy­des­tä sekä ym­mär­rys li­sään­tyy. Se ei ole va­lit­ta­mis­ta, vaan avoi­muut­ta. Vas­ta kun pu­hum­me ää­neen, muut­kin voi­vat ym­mär­tää, mil­lais­ta yrit­tä­jän elä­mä on. Ja kun us­kal­lam­me ker­toa, voim­me löy­tää myös rat­kai­su­ja yh­des­sä.

Sa­maan ai­kaan mei­dän tu­li­si muis­taa py­säh­tyä huo­maa­maan myös tois­ten on­nis­tu­mi­sia. Lii­an usein kat­som­me vain omaa ar­kea ja omia haas­tei­ta. Sik­si ha­lu­an tä­nään sa­noa: kehu tois­ta yrit­tä­jää. Ker­ro ää­neen, ke­nen työ­tä ar­vos­tat, ke­nen roh­keus on ins­pi­roi­nut si­nua tai kuka on saa­nut ai­kaan jo­ta­kin, joka an­sait­see tul­la näh­dyk­si. Kun nos­tam­me toi­si­am­me, luom­me kult­tuu­ria, jos­sa jo­kai­nen voi kas­vaa.

Nuo­ril­le tämä on rat­kai­se­van tär­ke­ää. He tar­vit­se­vat esi­ku­via – ei­vät täy­del­li­siä san­ka­ri­ta­ri­noi­ta, vaan ta­val­li­sia ih­mi­siä, jot­ka ovat us­kal­ta­neet. Me voim­me ol­la nii­tä esi­ku­via: avaa­mal­la ovet har­joit­te­li­joil­le, ker­to­mal­la ta­ri­nam­me kou­lu­luo­kas­sa tai ja­ka­mal­la ko­ke­muk­sia so­mes­sa. Yk­si koh­taa­mi­nen, yk­si ta­ri­na tai yk­si esi­merk­ki voi ol­la se ki­pi­nä, joka muut­taa nuo­ren suun­nan. Jos me em­me an­na sitä ki­pi­nää, se voi jää­dä syn­ty­mät­tä.

Sa­mal­la on muis­tet­ta­va, et­tä myös me ko­ke­neet voim­me op­pia nuo­ril­ta. Mo­nes­ti nuo­ril­la yrit­tä­jil­lä on tuo­rei­ta nä­kö­kul­mia, roh­keut­ta ko­keil­la uut­ta ja ky­kyä näh­dä mah­dol­li­suuk­sia siel­lä, mis­sä ko­ke­neem­pi nä­kee vain es­tei­tä. Op­pi­mi­nen ei ole yk­si­suun­tais­ta, se on yh­teis­pe­liä. Kun su­ku­pol­vet koh­taa­vat, syn­tyy par­haim­mil­laan uu­sia oi­val­luk­sia ja kas­vua mo­lem­piin suun­tiin. Yrit­tä­jyys on­kin en­nen kaik­kea ky­kyä kas­vaa yh­des­sä, ja­kaa ko­ke­muk­sia ja roh­kais­ta toi­nen tois­taan.

Kas­vu ei ai­na tar­koi­ta kan­sain­vä­li­siä mark­ki­noi­ta tai suu­ria in­ves­toin­te­ja. Se voi ol­la uu­den pal­ve­lun li­sää­mi­nen, en­sim­mäi­sen työn­te­ki­jän palk­kaa­mi­nen tai yk­sin­ker­tai­ses­ti se, et­tä us­kal­taa jat­kaa vai­kei­den ai­ko­jen yli. Jo­kai­nen kas­vu­as­kel on tär­keä. Yh­des­sä ne muo­dos­ta­vat sen voi­man, joka pi­tää Sa­ta­kun­nan ja koko Suo­men liik­kees­sä.

Yrit­tä­jyys on va­lin­ta, jos­sa ih­mi­nen hy­väk­syy epä­var­muu­den, mut­ta sil­ti tart­tuu ti­lai­suu­teen. Se on ha­lua teh­dä omas­ta unel­mas­ta tot­ta ja ra­ken­taa jo­ta­kin, joka kan­taa pi­dem­mäl­le kuin tämä päi­vä. Juu­ri se on se asen­ne, jota Suo­mi nyt tar­vit­see: roh­keus yrit­tää, teh­dä ja jat­kaa, vaik­ka kaik­ki ei oli­si var­maa.

Sik­si Yrit­tä­jän päi­vä­nä ei rii­tä, et­tä to­te­am­me yrit­tä­jyy­den ole­van tär­ke­ää. Mei­dän pi­tää näyt­tää se. Näyt­tää yrit­tä­jyy­tem­me, ker­toa ta­ri­nam­me, ke­hua toi­nen toi­si­am­me ja nos­taa nuo­ret mu­kaan. Vain sil­lä ta­voin syn­tyy yh­tei­nen yl­peys, joka kan­nat­te­lee mei­tä kaik­kia.

Yrit­tä­jän päi­vä ei ole vain juh­la­päi­vä ka­len­te­ris­sa, vaan muis­tu­tus jo­kai­seen päi­vään. Me olem­me yrit­tä­jiä joka päi­vä – nä­ky­viä, yl­pei­tä ja val­mii­ta tu­ke­maan toi­si­am­me. Nos­te­taan siis tä­nään yh­des­sä mal­ja ja huo­men­na jat­ke­taan sa­maa työ­tä en­tis­tä roh­ke­am­min, yh­des­sä kas­va­en ja toi­sil­tam­me op­pien.

Joo­nas Lau­ro­nen

Va­ra­pu­heen­joh­ta­ja, Sa­ta­kun­nan Yrit­tä­jät