Pau­lii­na Vil­pak­ka

Po­ri­lai­sen Tina Nis­si­sen työs­sä ku­luu vii­koit­tain pal­jon jau­hoa ja so­ke­ria. Lei­pu­ri ryh­tyy työ­hön jo aa­mu­var­hai­sel­la, kun toi­set vie­lä nuk­ku­vat ja työ­päi­vä jat­kuu il­ta­myö­hään. Ul­vi­lan Frii­ta­las­sa si­jait­se­vas­sa lei­po­mo-kah­vi­las­sa ol­laan koko päi­vä jal­ko­jen pääl­lä, ja sik­si am­mat­ti­lai­nen on teet­tä­nyt it­sel­leen mit­ta­ti­laus­työ­nä jal­ka­ys­tä­väl­li­set työ­ken­gät.

Nis­si­nen ku­vai­lee ole­van­sa vi­su­aa­li­nen lei­pu­ri, joka seu­raa ne­tis­tä alan uu­sia tuu­lia.

– Olen ai­na ol­lut sel­lai­nen nä­per­tä­jä. Kai se nä­kyy vie­lä täs­sä­kin työs­sä, et­tä tyk­kään teh­dä tark­ko­ja, yk­si­tyis­koh­tai­sia jut­tu­ja, hän ker­too.

Usein asi­ak­kail­la on kak­ku­ti­laus­ta teh­des­sään jo tee­ma mie­les­sä ja ha­vain­ne­ku­vat kän­ny­käs­sä. Las­ten­juh­lien kes­to­tee­mat ovat muun mu­as­sa muu­mi, Spi­der­man, Pip­sa Pos­su ja eläin­ka­kut. Myös Ryh­mä Hau ja Mi­nec­raft ovat suo­sit­tu­ja tee­mo­ja.

Rip­pi­kak­kui­hin tuli tänä ke­sä­nä pal­jon kul­lan­vä­riä, eli syö­tä­vää leh­ti­kul­taa, yli­op­pi­las­juh­liin Nis­si­nen vä­ker­si yli­op­pi­las­ha­tun muo­toi­sia so­ke­ri­mas­sa­kak­ku­ja ja hää­pa­reis­ta moni ha­lu­si pe­rin­tei­sen tyy­li­seen ker­ma­kak­kuun ko­ris­teek­si ai­to­ja kuk­ka­sia.

Nis­si­sen mie­les­tä ka­kun maku on vä­hin­tään yh­tä tär­keä kuin ul­ko­nä­kö: ne kul­ke­vat kä­si­kä­des­sä. Hyvä pa­lau­te tu­lee yleen­sä ni­me­no­maan her­kul­li­ses­ta maus­ta ja ker­too sii­tä, et­tä hy­vät tar­joi­lut ovat tär­keä osa juh­laa. Nis­si­nen saa pal­jon kii­tok­sia tyy­ty­väi­sil­tä asi­ak­kail­ta, ja ne läm­mit­tä­vät ai­na miel­tä.

– Se on iha­naa, kun asi­ak­kaat kiit­tä­vät ja pis­tä­vät vies­tiä tai tu­le­vat käy­mään.

Tina Nissinen on valmistanut aina itse tarjoilut omiin perhejuhliinsa ja hän haaveili leipurin ammatista nuoresta pitäen.

Nis­si­nen on enim­mäk­seen avoin kai­ken­lai­sil­le ide­oil­le ja vi­si­oil­le. Yh­den asi­an hän kui­ten­kin jät­tää ko­ti­lei­pu­reil­le: muu­sa­tun ba­naa­nin, jota hän ei lai­ta ka­kun täyt­teek­si, ai­na­kaan mie­lel­lään.

– Vaik­ka se on hy­vää, en ha­lua, et­tä kun kak­kua lei­ka­taan juh­lis­sa, se on mus­ta si­säl­tä, hän pe­rus­te­lee.

Tina´s Ba­ke­ryn keit­ti­ös­sä syn­tyy pal­jon muu­ta­kin kuin täy­te­kak­ku­ja. Kah­vi­las­sa on ai­na tar­jol­la tuo­ret­ta pul­laa. Li­säk­si Nis­si­sel­tä ti­la­taan juh­la­tar­joi­lu­ja suo­lai­sis­ta pii­ra­kois­ta voi­lei­pä­kak­kuun ja lei­vok­siin. Brita-kak­ku oli taas ker­ran ke­sän hit­ti.

– Sii­nä on voi­kak­ku­poh­ja, jo­hon tu­lee ma­ren­ki­pääl­li­nen. Se on ai­na ke­säl­lä suo­sit­tu.

Lei­pu­ri on ol­lut nuo­res­ta pi­tä­en Tina Nis­si­sen unel­ma-am­mat­ti. Hän on luon­teel­taan puu­ha­kas ja ah­ke­ra, ja teh­nyt ai­na tar­jot­ta­vat it­se esi­mer­kik­si omien las­ten­sa syn­ty­mä­päi­vil­le, rip­pi­juh­liin ja yli­op­pi­las­juh­liin. Nis­si­nen on po­ri­lai­nen, mut­ta työs­ken­nel­lyt elä­män­sä Ul­vi­las­sa. Seit­se­män­tois­ta vuot­ta hän työs­ken­te­li vaa­te­tus­tek­nik­ko­na Frii­ta­lan nah­ka­teh­taal­la. Ai­kui­se­na tar­jou­tui ti­lai­suus opis­kel­la lei­pu­ri-kon­diit­to­rik­si Win­No­vas­sa.

– Siel­lä mei­tä oli nel­jä ai­kuis­ta nuor­ten jou­kos­sa, hän muis­te­lee.

Pe­rus­tut­kin­nos­ta val­mis­tut­tu­aan Nis­si­nen suo­rit­ti li­säk­si kon­diit­to­rin am­mat­ti­tut­kin­non. Hy­vät ar­vo­sa­nat saa­nees­ta lop­pu­työs­tä on kuva kah­vi­lan sei­näl­lä: se on suk­laas­ta teh­ty ken­kä­laa­tik­ko, jon­ka pääl­lä on suk­lai­set pupu-kor­ko­ken­gät.

Vaik­ka ma­ke­at her­kut ovat lei­pu­rin ar­kea, Nis­si­sen omaa so­ke­ri­ham­mas­ta ei juu­ri ko­lo­ta.

– Mut­ta pak­ko on kaik­kea mais­taa, et­tä on maut koh­dal­laan. Syön myös joka päi­vä yh­den pul­lan, hän ker­too.