Ari An­te­roi­nen

Rau­man te­lak­ka-alu­een pe­räl­lä si­jait­see Ila­mar Oy:n työ­maa­kop­pi ja ran­taa ko­ris­taa myös pit­kä­puo­mi­nen kai­vin­ko­ne. Lai­tu­ris­sa on kiin­ni kak­si alus­ta, mo­nil­le tut­tu m/v Hop­pe, jota käy­te­tään muun mu­as­sa työ­ve­nee­nä tai hi­nauk­sis­sa, sekä m/v Rai­lo. Ruop­paus­laut­ta on ni­mel­tään Ali­sa.

Vuon­na 2018 star­tan­neen me­ren­kul­ku­a­lan mo­ni­toi­mi­jan yrit­tä­jä Joo­nas Hon­ka­nen ker­too, et­tä Ila­mar ra­ken­taa ja ruop­paa ran­to­ja, ra­ken­taa lai­tu­rei­ta, kor­jaa ja huol­taa lai­vo­ja sekä tar­jo­aa muun mu­as­sa me­ri­kul­je­tuk­sia ja hi­nauk­sia.

– Olin sil­loin ko­ne­mes­ta­ri­na suo­ma­lai­ses­sa rah­ti­lai­vas­sa Ka­ri­bi­al­la, kun Hop­pen os­ta­mi­nen tuli ajan­koh­tai­sek­si. Olen yrit­tä­ja­per­hees­tä. Tein en­nen isän fir­man kaut­ta lai­va­re­mont­te­ja ja muu­ta. Mei­kä­läi­sen han­kin­nat al­koi­vat men­nä sel­lai­sik­si, et­tä isä ke­hot­ti oman fir­man pe­rus­ta­mi­seen, Hon­ka­nen ker­too.

– Al­kuun teh­tiin lai­va­re­mont­te­ja ja ol­tiin te­la­kal­la ko­ne­a­sen­nus- ja haa­laus­hom­mis­sa. Ruop­paus- ja me­ri­toi­min­ta­hom­man kas­vet­tua oli kan­nat­ta­vam­paa pi­tää omaa ka­lus­toa käy­tös­sä.

Hon­ka­nen ker­too ol­leen­sa koko ikän­sä me­ril­lä.

– Ta­ju­sin, et­tä tätä voi teh­dä työk­seen­kin. Me­nin me­ri­kou­luun ylä­as­teel­ta, kä­vin vä­lil­lä ar­mei­jan me­ri­voi­mis­sa ja me­nin ta­kai­sin me­ri­kou­luun kor­ke­a­kou­lun puo­lel­le. Olen kou­lu­tuk­sel­ta­ni me­ren­kul­ku­a­lan in­si­nöö­ri.

Hon­ka­nen on ve­neil­les­sään näh­nyt mo­nen­lai­sia ran­to­ja ja sa­ta­mia.

– Tuli poh­dit­tua, et­tä hit­si kun tuo­kin oli­si hie­no paik­ka, jos se oli­si teh­ty toi­sin.

Ruop­paus­puo­li tuli mu­kaan ap­piu­kon kaut­ta.

– Hän on Kai­vuu­lou­hin­ta P. & R. Pel­to­lan toi­nen yrit­tä­jis­tä, nyt jo to­sin elä­ke­löi­ty­nyt. Ei hän nyt pai­nos­ta­nut, mut­ta kan­nus­ti. Siel­tä tu­lee ai­ka vah­vaa maan­ra­ken­nus­puo­len ko­ke­mus­ta ja kon­sul­toin­tia, Hon­ka­nen li­sää.

Ila­ma­rin asi­ak­kaat tu­le­vat Rau­man ym­pä­ris­tön li­säk­si ete­läs­tä päin Py­hä­maas­ta ja Py­hä­ran­nas­ta sekä poh­joi­sen suun­nas­ta Lu­vi­al­ta ja Kui­va­lah­del­ta.

– Mat­ka vai­kut­taa tie­ten­kin hin­taan. Jos men­nään proo­mu­hi­nauk­ses­sa jon­ne­kin Kui­va­lah­del­le, niin se on koko päi­vän pro­jek­ti, Hon­ka­nen avaa.

– Ihan pik­ku­hom­man ta­kia ei kan­na­ta men­nä. Se on pian kul­ke­mi­nen kal­liim­paa kuin it­se työ.

Hon­ka­sen mu­kaan tyy­pil­li­nen asi­a­kas on sel­lai­nen, joka asuu tai mök­kei­lee me­ren ää­rel­lä, ja ha­lu­aa kul­kea ve­neel­lä sin­ne.

– Rau­ma on meil­le op­ti­maa­li­nen alue, kun kaik­ki ran­nat ovat ma­ta­lia, Hon­ka­nen nau­rah­taa.

– Ruop­paa­mi­nen on mu­ka­vuus­tuo­te. Se pa­ran­taa mök­kei­lyn tai ran­nas­sa asu­mi­sen laa­tua, eli elä­män­laa­tua.

En­nus­ta­mi­nen, var­sin­kin tu­le­vai­suu­den, on vai­ke­aa. Mut­ta mil­tä näyt­tää Ila­ma­rin tu­le­vai­suus?

– En voi tie­tää, kun en ole tie­de­mies, loh­kai­see Hon­ka­nen.

– Eh­kä hen­ki­lö­mää­rän li­sää­mi­nen tu­lee eteen, jot­ta saa­tai­siin nyt jo hy­vän ka­lus­ton käyt­tö­as­tet­ta vie­lä li­sät­tyä. Pi­täi­si löy­tää oi­ke­an­lai­sia työn­te­ki­jöi­tä. Tur­ha on veh­kei­tä hom­ma­ta, jos ei nii­tä eh­di käyt­tää.