R-Sar­kon Oy:n toi­mi­tus­joh­ta­ja Sari Rait­ti­la tuli en­si ker­ran yh­ti­öön lu­ki­oai­ka­na vii­kon­lop­pu- ja il­ta­töi­hin. Teh­tä­vä­ku­va vaih­tui pik­ku­hil­jaa.

– Val­mis­tuin 2008 kaup­pa­kor­ke­as­ta ja tu­lin py­sy­väs­ti ta­loon, avaa Rait­ti­la.

Nyt hän on ol­lut kak­si ja puo­li vuot­ta toi­mi­tus­joh­ta­ja.

Rait­ti­la tar­jo­si ai­ka­naan nel­jät hy­väs­ti­jää­te­löt ke­sä­töi­den jäl­keen, mut­ta ai­na veri veti ta­kai­sin.

– Sel­lais­ta tei­ni­angs­tia, kun ha­lu­sin teh­dä muu­ta kuin van­hem­mat.

Isä Timo Kään­tee sekä Timo Hir­vas­no­ro ja Jari Salo pe­rus­ti­vat fir­man vuon­na 1989.

– Äi­ti on teh­nyt pit­kän uran laa­tu­joh­ta­ja­na ja asi­ak­kai­den yh­teys­hen­ki­lö­nä, jat­kaa Rait­ti­la.

Avi­o­mies Mik­ko Rait­ti­la kuu­luu hän­kin fir­man avain­hen­ki­löi­hin, omis­ta­jiin ja joh­to­ryh­mään.

R-Sar­kon sai al­kun­sa, kun Orak­sel­la aja­tel­tiin tiet­ty­jen ko­nei­den siir­tä­mis­tä pois.

– Sel­lai­sia 60-lu­vun eng­lan­ti­lai­sia kuus­ka­ra­sor­ve­ja, jois­ta suu­ri osa on edel­leen käy­tös­sä. So­vit­tiin en­sim­mäi­sek­si vuo­dek­si tiet­ty­jen töi­den te­ke­mi­ses­tä Orak­sel­le, ker­taa Rait­ti­la his­to­ri­aa.

Oras on edel­leen yk­si pää­a­si­ak­kais­ta. Li­säk­si on muu­ta­ma isom­pi asi­a­kas ja liu­ta pie­nem­piä.

Mitä R-Sar­kon te­kee?

– Sor­vaus on mei­dän jut­tu. Tääl­tä löy­tyy suun­nil­leen 70 ko­net­ta. Töi­tä teh­dään kol­mes­sa vuo­ros­sa. Vii­kon­lo­put pi­de­tään va­paa­ta, el­lei mi­tään akuut­tia ole, Rait­ti­la to­te­aa.

Vä­keä on noin 65 hen­ki­löä.

– Vaik­ka kuin­ka pa­nos­te­taan tek­niik­kaan, niin yri­tyk­sen pe­rus­ta on hyvä hen­ki­lö­kun­ta.

Nämä laatikot ovat lähdössä kohti Saksaa. Vaan mistä tulee firman nimi R-Sarkon? "Luulin nuorempana, että se tulee Sarin konepajasta, mutta taustalla onkin Rauman sarjakoneistamo", naurahtaa toimitusjohtaja Sari Raittila.

Ari Anteroinen

Ko­ne­pa­ja­te­ol­li­suus miel­le­tään usein sel­lai­sek­si, jos­sa teh­dään mas­sii­vi­sia tuot­tei­ta.

– Mei­dän ide­aa­li­tuot­teet ovat hal­kai­si­jal­taan mak­si­mis­saan 50-mil­li­siä. Sor­vaam­me osia ha­noi­hin, luk­koi­hin, moot­to­rei­hin, eli mo­nel­le eri alal­le.

Lii­ke­vaih­dos­ta noin 20 pro­sent­tia me­nee vien­tiin.

– Vaik­ka meil­tä me­nee 80 pro­sent­tia Suo­meen, niin asi­ak­kai­den lop­pu­tuot­teis­ta läh­tee iso osa maa­il­mal­le, Rait­ti­la huo­maut­taa.

Mi­ten krii­sit ko­ro­nas­ta so­taan ja ener­gi­ak­rii­siin ovat vai­kut­ta­neet?

– Työs­sä­ni olen ko­ke­nut ko­ro­nan vai­ku­tus­ten li­säk­si, jo en­nen Uk­rai­nan so­taa, hin­to­jen to­del­la ag­g­res­sii­vi­set nou­sut ja raa­ka-ai­nei­den saa­ta­vuu­son­gel­mat. Meil­lä oli tu­li­pa­lo­kin, jos­ta sel­vit­tiin no­pe­an toi­min­nan an­si­os­ta yl­lät­tä­vän hy­vin, lu­et­te­lee Rait­ti­la.

Uk­rai­nan sota vai­kut­taa kaik­keen, ku­ten hin­toi­hin, saa­ta­vuu­teen ja ky­syn­tään.

– Jo ko­ro­na-ai­ka­na jou­dut­tiin opet­te­le­maan pal­jon uu­sik­si, mut­ta sota on vie­lä isom­pi muu­tos, sa­noo Rait­ti­la.

Rait­ti­la ke­huu hy­vää työ­po­ruk­kaa.

– Fir­maa hoi­de­taan yh­des­sä. Krii­sit ovat uu­si nor­maa­li. Pi­tää op­pia elä­mään tä­män kans­sa. Muu­tok­sia tu­lee koko ajan ja mei­dän pi­tää muut­tua sen mu­ka­na.

Me­tal­li­a­lal­la on ko­et­tu työn­te­ki­jä­pu­laa, ei­kä alan kou­lu­tus ole kiin­nos­ta­nut.

– Työ­voi­man saa­ta­vuus on haas­te. Mut­ta meil­lä on Win­No­van kans­sa hyvä yh­teis­työ. On ol­lut koko ajan 1-4 työn­te­ki­jää op­pi­so­pi­muk­sel­la. Heis­tä ta­loon jää suu­rin osa, kiit­te­lee Rait­ti­la.

Alan hou­kut­ta­vuu­den li­sää­mi­nen on avai­na­se­mas­sa.

– Mie­li­ku­van muut­ta­mi­nen pi­me­äs­tä hit­si­pa­jas­ta toi­sen­lai­sek­si on sitä, mis­tä ol­laan pit­kään pu­hut­tu.

Rait­ti­la ei näe rau­ma­lais­ten me­tal­li­a­lan yri­tys­ten vä­lil­lä kil­pai­lua.

– Jos meil­tä ky­sy­tään tar­jous­ta tuot­tees­ta, mikä ei so­vel­lu meil­le, eh­do­tam­me tois­ta alu­een yri­tys­tä, jol­le työ so­pi­si pa­rem­min, Rait­ti­la sa­noo.

Hän to­te­aa asi­a­kas­kun­tien ja ko­ne­kan­to­jen ole­van eri­lai­sia. Pääl­lek­käi­syyk­siä ei ole.

En­tä tu­le­vai­suus?

– Ta­voit­tei­ta pi­tää ol­la. Ke­hi­tys- ja kas­vu­ta­voit­teet ovat ter­veen yri­tyk­sen merk­ki. Lii­ke­vaih­dos­sa ylit­tyi nyt 10 mil­joo­nan eu­ron raja. Uu­det ta­voit­teet ovat mie­les­sä ja täh­täi­miä kir­kas­te­taan al­ku­vuo­des­ta. On työl­lis­tä­mis­ta­voit­tei­ta ja uu­sia lii­ke­vaih­don step­pe­jä. Mie­ti­tään, mitä tuot­tei­ta jat­kos­sa teh­dään ja mil­lai­siin ko­nei­siin in­ves­toi­daan. Vuo­sit­tain me­nee 5–10 pro­sent­tia lii­ke­vaih­dos­ta in­ves­toin­tei­hin.

Tuo­tan­to­ti­lo­jen laa­jen­nus ei ole vie­lä ajan­koh­tais­ta.

– Kes­ki­tym­me ny­kyis­ten ti­lo­jen te­hok­kaam­paan käyt­töön.

Mitä löy­tyy työn vas­ta­pai­nok­si?

– Jos töis­sä on stres­saa­va vai­he, se on sitä mo­lem­mil­le. Vas­ta­pai­no­na on per­he eli kol­me ty­tär­tä ja koi­ran­pen­tu, vas­taa Rait­ti­la.

– Ra­jan­ve­toa voi teh­dä. Jos asi­a­kas lait­taa per­jan­tai-il­ta­na vies­tiä, tar­vii­ko sii­hen heti vas­ta­ta?

Rait­ti­la ei en­nen ym­mär­tä­nyt ver­tais­tu­en mer­ki­tys­tä.

– Pin­tos Oy:n Tuo­mas Pere vink­ka­si ha­ke­maan ver­tais­tu­kea ja ni­me­no­maa sa­mal­la alal­la toi­mi­vaa nais­joh­ta­jaa. Jo­tain, jon­ka kans­sa pu­hua suo­raan. Löy­sin kak­si to­del­la hy­vää ver­tais­tu­kea. Spar­raam­me toi­si­am­me.

Ari An­te­roi­nen