Satakunnan korkeakoulusäätiön toimitusjohtaja haluaa tuoda tutkimuksen lähemmäs yrityksiä
Tekniikan tohtori Katariina Yrjönkoski tuntee niin yritys- kuin yliopistomaailman. Tästä on hyötyä Satakunnan korkeakoulusäätiön toimitusjohtajan työssä.
Katariina Yrjönkoski aloitti uudessa tehtävässään tammikuussa. Hänen valintansa toimitusjohtajaksi vahvistaa säätiön roolia satakuntalaisen korkeakoulutuksen tukijana ja myös akateemisen yhteisön ja elinkeinoelämän yhteyksien tiivistäjänä.
Hänellä on 20 vuoden kokemus työskentelystä yrityssektorilla ja akateeminen maailma on hänelle tuttu tutkimuksen, opetuksen ja suunnittelutyön kautta.
– ”Välivouhka”, tällä sanalla kuvasi eräs työtoveri rooliani yhteistyön välittäjänä.
Synergiaa syntyy, kun yliopistopuolen koulutus ja tutkimus yhdistetään säätiön puolella rahoittamiseen ja apurahamallien kehittämiseen. Toimitusjohtajan nähdään vahvistavan säätiön toimintaa.
– Samalla vien tekemistä lähemmäs yrityksiä, käymään vuoropuhelua niiden kanssa.
Katariina Yrjönkoski jatkaa edelleen työtään Porin yliopistokeskuksessa, jossa hän vastaa muun muassa yrityskumppanuusohjelma FORE UCPorin ja 2023 syksyllä alkavan uuden tekniikan kandidaattikoulutuksen suunnittelusta.
– Olen iloinen, että maakunnassa on nyt neljä alaa, jossa saa kandidaattitason koulutusta, eli niihin voi hakea lukion jälkeen: Raumalle opettajankoulutukseen ja Porissa kauppatieteisiin ja humanistisiin tieteisiin ja tänä vuonna vielä tekniikan alalle.
– Ylioppilaspohjaisella koulutuksella saadaan maakuntaan veto- ja pitovoimaa, jonka ansiosta opiskelijat voivat jäädä ja juurtua tänne.
Katariina Yrjönkoski on utelias ja uuttera oppija. Hän valmistui ensin lukion jälkeen sairaanhoitajaksi, mutta kun vakituista työtä ei alalta löytynyt, hän luki itsensä ohjelmistotekniikan insinööriksi ja valmistui työn ohella diplomi-insinööriksi ja jatkoi opintoja tohtoriksi asti.
Heli Kokko
Kankaanpäästä kotoisin oleva Yrjönkoski sen tietää: hän opiskeli Porissa tekniikkaa ja myös väitteli Porissa 2019 tohtoriksi tietojohtamisen alalta.
Rauman opettajankoulutuksen jatkumisen suhteen hän on toiveikas, koska miksi rikkoa ehjää ja hyvää. Emoyliopistoilla ja maakunnalla on aina hieman erilaiset intressit, joten tarvitaan neuvottelua ja ymmärtämistä, jotta nähdään, mikä on järkevää niin maakunnalle kuin emoyliopistoille.
Omasta yliopistosta voi unelmoida, mutta niukkojen koulutusmäärärahojen ja vähenevien oppilasmäärien takia haave tuntuu kaukaiselta.
– Meillä on maakunnassa jo nyt hyviä palikoita, on yliopistokeskus, on säätiö ja on tahtotila ja toimijoita, jotka haluavat rahoittaa säätiötä. Näiden yhteistoiminnan tiivistämisellä ja kehittämisellä saatetaan päästä parempaan lopputulokseen, usealla rintamalla saada yliopistotoimintaa eteenpäin.
– Satakunnassa tarvitaan vahvoja korkeakoulutuksen puolestapuhujia, ja säätiöllä on potentiaalia profiloitua vielä vahvemmin sellaiseksi.
Säätiön päätehtävä on kerätä rahoitusta ja kasvattaa pääomaa maakunnan tiedekorkeakoulutuksen ja tutkimuksen edistämiseen.
Uutta on tohtorikoulutusohjelma, jota tehdään yhteistyössä yritysten kanssa. Mallissa säätiö, yritys ja yliopistokeskus rahoittavat kukin osan tutkimustyöstä.
– Väitöskirja on yrityksille helppo tapa päästä mukaan tutkimukselliseen tekemiseen, ja tutkijoillekin on tärkeää vuoropuhelu käytännön kanssa.
Myös lahjoitusprofessuureissa tehdään yhteistyötä yrityselämän kanssa. Lahjoitusprofessuurit ovat Raumalla varhaiskasvatuspedagogiikan ja Porissa yrittäjyyskasvatuksen, työelämän ja dataintensiivisen informaatioteknologian professuurit.
– Kaikissa näissä professuureissa pitää olla alueellinen kytkös ja tärkeää on yhteistyönäkökulma.
Katariina Yrjönkoski muistuttaa, että yritykset voivat tehdä yhteistyötä yliopistojen kanssa myös matalalla kynnyksellä esimerkiksi yhteisillä harjoitustehtävillä ja vierailuluennoilla. Tekniikan koulutukseen yritykset voivat tulla mukaan kumppanuusyrityksinä.
Lounaspöytä vaatii koko ajan täydentämistä, milloin tarvitaan lisää ruokaa, milloin astioita. Sari Lahtinen tuomassa lisää lautasia.
Heli Kokko
Missä syötiin?
Korona ei juuri vaikuta enää lounasruokailuun, mutta vielä jonkin verran se tuntuu juhlien ja muiden tilaisuuksien järjestämisessä, kerrotaan porilaisesta lounas- ja pitopalvelupaikasta Miittingistä.
Jotain on muuttunut viime vuosien aikana: kasvisruokavaihtoehto on tarjolla Miittingissäkin joka lounaalla ja vaihtoehtona muissa palveluissa. Aikaisemmin oli yleistä, että kasvisruokaa oli esimerkiksi vain yhtenä päivänä viikossa. Myös kasvisruokavaihtoehdot ovat monipuolistuneet ja kasvisruoka maistuu kaikille ruokailijoille.
Miittinki on porilaisen rento: ”Ruoka saa varrot miäst, muttei miäs ruokaa.” Monipuolinen lounastarjonta vetää paljon vakioporukkaa, niin työmiehiä kuin fyysisesti kevyempää työtä tekeviä.
Niin kuin muissakin lounaspaikoissa energian ja ruokaraaka-aineiden hintojen kohoaminen on pakottanut nostamaan jonkin verran hintoja, mutta varsin kohtuullisesti.
Sari ja Hannu Lahtisen Miittinki on toiminut Pohjoispuisto 4:ssä yli 15 vuotta. Jossain vaiheessa lounaspaikkoja oli Lahtisilla kaksi, toinen Satakunnankadulla, mutta nyt keskitytään Miittinkiin.
Lounaspöytä on katettu joka arkipäivä kello 10.30–14. Juhlapalvelu Miittingillä on tilaa kolmessa kerroksessa järjestää saunailtoja, kokouksia, yritystilaisuuksia ja erilaisia juhlia. Asiakas voi valita juhliinsa esimerkiksi satakuntalainen pitopöydän, tapasmenun, Miittingin juhlamenun tai saaristolaismenun.
Heli Kokko
