Hal­li­tus to­teut­taa tär­kei­tä uu­dis­tuk­sia työl­li­syy­den ja ta­lou­den nos­ta­mi­sek­si. Ta­voit­tei­den saa­vut­ta­mi­sek­si hal­li­tus to­teut­taa laa­jan ko­ko­nai­suu­den uu­dis­tuk­sia, joil­la muun mu­as­sa pa­ran­ne­taan työn­te­on kan­nus­ti­mia, yk­sin­ker­tais­te­taan so­si­aa­li­tur­va­jär­jes­tel­mää, hel­po­te­taan työl­lis­tä­mis­tä ja li­sä­tään pai­kal­lis­ta so­pi­mis­ta työ­mark­ki­noil­la. Työ­mark­ki­nau­u­dis­tuk­set on ja­et­tu kol­meen vai­hee­seen. En­sim­mäi­se­nä edus­kun­taan ete­nee työ­rau­ha­sään­te­lyn uu­dis­tus, seu­raa­va­na pai­kal­li­sen so­pi­mi­sen uu­dis­tus ja kol­man­te­na muut työ­lain­sää­dän­tö­uu­dis­tuk­set.

Ku­ten olem­me voi­neet ym­pä­ril­täm­me huo­ma­ta, am­mat­tiyh­dis­tys­lii­ke on ryh­ty­nyt vas­tus­ta­maan voi­mal­la hal­li­tuk­sen esit­tä­miä työ­e­lä­mä­uu­dis­tuk­sia. Po­liit­tis­ten lak­ko­jen jal­koi­hin ja suu­rim­mik­si kär­si­jöik­si ovat jää­neet yri­tyk­set, yrit­tä­jät ja me kaik­ki – ai­van ta­val­li­set ku­lut­ta­jat ja yk­si­tyis­hen­ki­löt. Po­liit­ti­sia lak­ko­ja pe­rus­tel­laan kui­ten­kin vir­heel­li­sil­lä – jopa val­heel­li­sil­la – väit­teil­lä sii­tä, mitä lain­sää­dän­tö­muu­tok­set tar­koit­tai­si­vat. Li­säk­si po­liit­ti­sia lak­ko­ja käy­te­tään toi­siin tar­koi­tuk­siin kuin väi­te­tään – niil­lä pai­nos­te­taan työ­nan­ta­jia liit­ty­mään työ­nan­ta­ja­jär­jes­töön, ku­ten Po­rin Lei­vän ja Lei­po­mo Ros­te­nin ta­pauk­ses­sa on ol­lut kyse.

Pai­kal­li­sen so­pi­mi­sen muu­tos­ten on väi­tet­ty mur­ta­van työ­eh­to­jen vä­him­mäis­suo­jaa ja mah­dol­lis­ta­van pa­rin eu­ron tun­ti­pal­kat. Suo­mes­ta on myös väi­tet­ty tu­le­van työ­suh­de­tur­van nä­kö­kul­mas­ta itä­eu­roop­pa­lai­nen maa ja et­tä työn­te­ki­jä­puo­len ta­voit­tei­ta ei huo­mi­oi­da mil­lään lail­la. Väit­teet ovat täy­sin vää­riä. Pai­kal­li­sen so­pi­mi­sen muu­tok­set ei­vät to­del­li­suu­des­sa mah­dol­lis­ta muu­ta­man eu­ron tun­ti­palk­ko­ja. Ne ei­vät myös­kään mah­dol­lis­ta pa­kot­ta­vas­ta työ­lain­sää­dän­nös­tä poik­ke­a­mis­ta. Työ­eh­to­so­pi­muk­ses­ta poik­ke­a­mi­nen pai­kal­li­ses­ti so­pien oli­si mah­dol­lis­ta vain niis­sä ra­jois­sa, jot­ka työ­eh­to­so­pi­muk­ses­sa on mää­ri­tel­ty. Pai­kal­li­sen so­pi­mi­sen li­sää­mi­nen li­sää yh­den­ver­tai­suut­ta työn­te­ki­jöi­den sekä työ­nan­ta­jien kes­ken. To­det­ta­koon, et­tä uu­dis­tuk­set esi­mer­kik­si ir­ti­sa­no­mis­suo­jaan ja po­liit­ti­siin työ­tais­te­lui­hin ovat mal­til­li­sia esi­mer­kik­si Sak­saan ver­rat­tu­na.

Suo­mes­sa on voi­mas­sa syr­ji­vää lain­sää­dän­töä, jota am­mat­tiyh­dis­tys­lii­ke vim­ma­tus­ti puo­lus­taa. Tämä so­tii omaa oi­keu­den­mu­kai­suus­kä­si­tys­tä­ni vas­taan. Vaik­ka­kin omi­tuis­ta, niin toi­saal­ta ym­mär­ret­tä­vää, kos­ka kyse on AY-liik­keen oman val­ta-ase­man puo­lus­ta­mi­ses­ta. Vas­tus­tus­ta höys­te­tään edel­lä mai­ni­tun kal­tai­sil­la vir­heel­li­sil­lä ja val­heel­li­sil­la väit­teil­lä, joil­la ih­mi­siä pe­lo­tel­laan ja liet­so­taan lak­koi­le­maan. Asi­al­li­ses­ti toi­mi­van työ­mark­ki­na­o­sa­puo­len ei pi­täi­si toi­mia näin. Ei­kä sel­lai­sen, joka luot­taa jä­sen­kas­vuun luo­tet­ta­van toi­min­nan seu­rauk­se­na.

Työ­eh­to­so­pi­mus mää­rit­tää ai­na sen, mis­tä voi­daan so­pia ja mit­kä ovat so­pi­mi­sen ra­jat. Mi­kään ei muu­tu kuin se, et­tä yri­tyk­set ja työn­te­ki­jät ase­te­taan lain edes­sä sa­maan ase­maan riip­pu­mat­ta jär­jes­täy­ty­mi­ses­tä. So­pi­mi­nen edel­lyt­tää ai­na myös luot­ta­mus­ta osa­puol­ten vä­lil­lä, ja se on työ- ja elin­kei­no­mi­nis­te­ri­ön työ­o­lo­ba­ro­met­rin mu­kaan työ­pai­koil­la hy­väl­lä ta­sol­la. Ba­ro­met­ri pe­rus­tuu ni­me­no­maan työn­te­ki­jöi­den vas­tauk­siin.

Am­mat­tiyh­dis­tys­lii­ke on nor­maa­liin ta­paan edus­tet­tu­na kol­mi­kan­tai­sis­sa työ­ryh­mis­sä, jos­sa työ­lain­sää­dän­töä val­mis­tel­laan. Val­mis­te­lus­sa kä­si­tel­lään kaik­kien osa­puol­ten esi­tyk­siä, ku­ten nor­maa­liin lain­val­mis­te­luun kuu­luu. Val­mis­te­lun pe­rus­teel­la pää­tök­set te­kee ja vie täy­tän­töön kui­ten­kin de­mok­raat­ti­ses­ti va­li­tut hal­li­tus ja edus­kun­ta.

Pe­lon liet­so­mi­sel­la voi­daan saa­da vä­keä to­ril­le, mut­ta se ei an­na ku­vaa vas­tuul­li­ses­ti ja ra­ken­ta­vas­ti toi­mi­vas­ta am­mat­tiyh­dis­tys­liik­kees­tä. Tu­ruil­le ja to­reil­le saa men­nä jat­kos­sa­kin, mut­ta mik­si ih­mees­sä vää­rin tie­doin eväs­tet­ty­nä ja työ­an­ta­jan piik­kiin mää­rää­mät­tö­mäs­ti. Työ­rau­hau­u­dis­tuk­ses­sa on kyse myö­tä­tun­to­tais­te­lu­jen ja po­liit­tis­ten työ­tais­te­lu­jen sään­te­lys­tä, mut­ta ni­men­sä mu­kai­ses­ti täl­lä het­kel­lä yh­teis­kun­ta tar­vit­see työ­rau­haa, niin työn­te­ki­jät kuin yrit­tä­jät­kin. Vas­tak­kai­na­set­te­luun ei ole syy­tä – ei­kä va­raa. Val­heel­li­sil­la tie­doil­la jouk­ko­jen joh­ta­mi­nen ei ole tätä päi­vää.

Nina-Mari Tur­pe­la

Toi­mi­tus­joh­ta­ja, Sa­ta­kun­nan Yrit­tä­jät