Kun työn­te­ki­jä sai­ras­tuu, en­sim­mäi­nen ky­sy­mys on luon­nol­li­ses­ti hä­nen ter­vey­ten­sä ja toi­pu­mi­sen­sa. Pian vas­taan tu­lee kui­ten­kin toi­nen ky­sy­mys: ke­nel­le sai­rau­des­ta ai­heu­tu­va ta­lou­del­li­nen vas­tuu kuu­luu?

Ny­kyi­ses­sä jär­jes­tel­mäs­sä työ­nan­ta­ja­y­ri­tyk­set kan­ta­vat sai­raus­pois­sa­o­lo­jen al­ku­vai­hees­sa huo­mat­ta­van ta­lou­del­li­sen ris­kin. Työ­nan­ta­ja mak­saa palk­kaa, jär­jes­tää si­jai­sen ja huo­leh­tii sii­tä, et­tä työt tu­le­vat teh­dyik­si. Yh­des­tä pois­sa­o­los­ta voi syn­tyä sa­ma­nai­kai­ses­ti sekä pois­sa ole­van työn­te­ki­jän palk­ka­kus­tan­nus et­tä kor­vaa­van työ­voi­man kus­tan­nus.

Suu­res­sa or­ga­ni­saa­ti­os­sa ris­kiä voi­daan ta­sa­ta laa­jal­le hen­ki­lös­tö­mää­räl­le. Pie­nes­sä tai kes­ki­suu­res­sa yri­tyk­ses­sä yk­sit­täi­nen­kin pit­kit­ty­vä pois­sa­o­lo voi vai­kut­taa suo­raan kan­nat­ta­vuu­teen, asi­a­kas­pal­ve­luun ja muun hen­ki­lös­tön työ­kuor­maan. Tämä nä­kyy eri­tyi­ses­ti työ­voi­ma­val­tai­sil­la aloil­la, joil­la ih­mis­tä ei voi­da kor­va­ta jär­jes­tel­mäl­lä, ei­kä te­ke­mä­tön­tä työ­tä siir­tää seu­raa­val­le kuu­kau­del­le.

On pe­rus­tel­tua ky­syä, mik­si työ­nan­ta­jan pi­täi­si toi­mia sai­raus­va­kuu­tus­jär­jes­tel­män en­sim­mäi­se­nä ja usein kal­leim­pa­na pus­ku­ri­na.

Työ­nan­ta­jal­la on kiis­tat­ta vas­tuu työ­o­lo­suh­teis­ta. Yri­tyk­sen tu­lee eh­käis­tä työ­ta­pa­tur­mia, huo­leh­tia tur­val­li­suu­des­ta, puut­tua koh­tuut­to­maan kuor­mi­tuk­seen ja tu­kea työn­te­ki­jän pa­luu­ta työ­hön. Jos työ­ky­vyt­tö­myys joh­tuu työs­tä tai esi­mer­kik­si työ­nan­ta­jan lai­min­lyön­nis­tä, myös työ­nan­ta­jan vas­tuun tu­lee ol­la sel­vä.

Kaik­ki sai­ras­tu­mi­nen ei kui­ten­kaan joh­du työs­tä. In­fek­ti­ot, va­paa-ajan ta­pa­tur­mat, pit­kä­ai­kais­sai­rau­det ja mo­net mie­len­ter­vey­den on­gel­mat ovat osa laa­jem­paa yh­teis­kun­nal­lis­ta to­del­li­suut­ta. Nii­den kus­tan­nus­ten koh­dis­ta­mi­nen sat­tu­man­va­rai­ses­ti sil­le yri­tyk­sel­le, jon­ka pal­ve­luk­ses­sa ih­mi­nen sai­ras­tu­mis­het­kel­lä on, ei ole ta­sa­puo­li­nen tapa ja­kaa yh­teis­tä ris­kiä.

Työ­nan­ta­jat ovat val­mii­ta osal­lis­tu­maan sai­raus­pois­sa­o­lo­jen kus­tan­nuk­siin osa­na yh­teis­kun­taa. Yri­tyk­set mak­sa­vat ve­ro­ja, va­kuu­tus­mak­su­ja ja mui­ta työ­nan­ta­ja­mak­su­ja. Kyse ei ole vas­tuun siir­tä­mi­ses­tä ko­ko­naan mui­den kan­net­ta­vak­si, vaan sii­tä, mil­lä pe­rus­teel­la kus­tan­nuk­set ja­e­taan ja koh­te­lee­ko jär­jes­tel­mä yri­tyk­siä oi­keu­den­mu­kai­ses­ti.

Tar­vit­sem­me mal­lin, jos­sa sai­raus­pois­sa­o­lo­jen kus­tan­nuk­sia ta­sa­taan ny­kyis­tä laa­jem­min yh­tei­sen va­kuu­tus­jär­jes­tel­män kaut­ta. Työ­nan­ta­jan ta­lou­del­lis­ta vas­tuu­ta sai­raus­pois­sa­o­lois­ta on koh­tuul­lis­tet­ta­va ly­hen­tä­mäl­lä sai­raus­päi­vä­ra­han oma­vas­tuu­ai­kaa. Ny­kyi­sen kym­me­nen päi­vän si­jaan Ke­lan tu­li­si mak­saa sai­raus­päi­vä­ra­haa jo kol­men päi­vän oma­vas­tuu­a­jan jäl­keen. Näin työ­nan­ta­ja sai­si kor­vaus­ta sai­rau­sa­jan palk­ka­kus­tan­nuk­sis­ta ny­kyis­tä ai­kai­sem­min ja eri­tyi­ses­ti pien­ten yri­tys­ten ta­lou­del­li­nen ris­ki ke­ve­ni­si.

Sa­mal­la pi­tää säi­lyt­tää kan­nus­teet hy­vään työ­ky­ky­joh­ta­mi­seen. Työ­nan­ta­ja, joka huo­leh­tii työ­o­lo­suh­teis­ta, eh­käi­see on­gel­mia ja tu­kee työ­hön pa­luu­ta, toi­mii sekä työn­te­ki­jän et­tä yh­teis­kun­nan eduk­si. Vas­tuun ta­sai­sem­pi ja­ka­mi­nen ei pois­tai­si työ­nan­ta­jan vel­vol­li­suuk­sia, vaan koh­den­tai­si ta­lou­del­li­sen vas­tuun oi­keu­den­mu­kai­sem­min.

Ny­kyi­nen mal­li myös nos­taa työl­lis­tä­mi­sen kyn­nys­tä. Kun yh­den työn­te­ki­jän sai­ras­tu­mi­nen voi ai­heut­taa huo­mat­ta­van ja vai­ke­as­ti en­na­koi­ta­van kus­tan­nuk­sen, uu­den työn­te­ki­jän palk­kaa­mi­seen liit­ty­vä ris­ki kas­vaa. Yh­teis­kun­nan ei pidä teh­dä työl­lis­tä­mi­ses­tä tar­peet­to­man vaa­ral­lis­ta juu­ri niil­le yri­tyk­sil­le, joi­den odo­te­taan luo­van uu­sia työ­paik­ko­ja.

Sai­raus on yk­si­löl­le hen­ki­lö­koh­tai­nen, mut­ta sai­ras­ta­mi­sen ta­lou­del­li­nen ris­ki on yh­teis­kun­nal­li­nen. To­del­li­nen ky­sy­mys ei ole, ha­lu­a­vat­ko työ­nan­ta­jat osal­lis­tua kus­tan­nuk­siin. Ha­lu­a­vat ja osal­lis­tu­vat jo nyt. Ky­sy­mys kuu­luu: on­ko oi­kein, et­tä yh­teis­kun­nal­li­nen ris­ki lan­ke­aa en­sim­mäi­sek­si ja ras­kaim­min yk­sit­täi­sen työ­nan­ta­jan kan­net­ta­vak­si vain sik­si, et­tä tämä on us­kal­ta­nut pal­ka­ta ih­mi­sen?

Jaak­ko Sou­kai­nen

Hal­li­tuk­sen jä­sen, Sa­ta­kun­nan Yrit­tä­jät