Syrilla Valtokivi ei pelkää sanaparia ”kaupallinen taiteilija" – Oman taiteen myyminen tuo merkityksen tunnetta
Syrilla Valtokivi ryhtyi yrittäjäksi. Kompromisseja taiteen suhteen hän ei silti koe joutuneensa tekemään.
Pauliina Vilpakka
Markkinoinnin ja viestinnän parissa pitkään työuraa tehnyt Syrilla Valtokivi tapasi aina maalata, kun elämässä oli vaikeaa. Vuosia sitten, kun elämässä tuli isojen kriisien aika, avioero ja vanhempien kuolema, Valtokivi hakeutui jälleen maalaamaan. Samoihin aikoihin hänet houkuteltiin kansalaisopiston kurssille. Sillä kertaa kuvataide vei lopullisesti mukanaan.
Jo seitsemän vuoden ajan Valtokivellä on ollut oma studio Porin keskustassa vanhassa, Pirtulinnaksikin kutsutussa rakennuksessa. Hän on koulutukseltaan kuvataiteilija (YAMK), filosofian maisteri ja ratkaisukeskeinen kuvataideterapian ohjaaja.
Noin vuosi sitten elämässä tuli hetki, jolloin tarjoutui tilaisuus kokeilla uutta suuntaa, ja Valtokivi ryhtyi kokopäiväiseksi taiteilijaksi.
– Päätin, että nyt katson tämän kortin, koska olen kuitenkin elämässä paljon panostanut kuvataideopintoihin ja näyttelyihin. Totesin myös, että haluan vielä enemmän myydä ja tuotteistaa taidettani, ja tehdä siinä ohessa kuvataideterapiatyötä. Ajattelin, että kokonaisuuden paketoinnin kannalta on parempi, että minulla on ihan toiminimi.
Valtokivellä on oma studio Porin keskustassa vanhassa, Pirtulinnaksikin kutsutussa rakennuksessa. Kuva: Pauliina Vilpakka
Valtokivi tietää, että sanapari ”kaupallinen taiteilija” kalskahtaa yleensä taiteilijoiden korvaan huonolta, varsinkin Suomessa. Se herättää kysymyksen, voivatko markkinat määrittää taiteen arvon. Mutta Valtokivi näkee asian toisella tavalla.
– Eihän se taiteilija muuten ansaitsisi mitään. Jos on päässyt apurahaputkeen, silloin ei ole pakko saada myydyksi. Mutta muuten näkisin, että taiteilijalla on kaksi vaihtoehtoa: olla kaupallinen taiteilija ja myydä määrätietoisesti taidettaan, tai tehdä taidetta muun työn, esimerkiksi opettamisen ohessa, niin kuin moni tekee.
Yrittäjyyden myötä Valtokivi on hyväksynyt olevansa kaupallinen taiteilija. Yrittäjyys on aina ollut hänen mielestään kiinnostava ja arvostettava asia. Tuttavapiiristä löytyi jo entuudestaan yrittäjiä, joten hänellä oli näppituntumaa siitä, millaista se tulisi olemaan. Vaikkakin systemaattinen ja suunnitelmallinen itsensä johtaminen välillä haastaa taiteilijan mentaliteettia, jossa pyritään pikemminkin irrottautumaan turhan organisoidusta elämän rytmistä.
Valtokiven omin tyylilaji on abstrakti ekspressionismi. Hän ei halua kopioida näkemäänsä sellaisenaan, vaan pyrkii tavoittamaan jotain pintaa syvemmältä. Kuva: Pauliina Vilpakka
Kustannustehokas verkkokauppa on pääasiallinen alusta, jossa Valtokivi tällä hetkellä taidettaan myy. Näyttelyitä hän pitää 5-7 kertaa vuodessa. Yrittäjän työajasta noin puolet kuluu uusien teosten työstämiseen ja noin puolet muuhun, kuten verkkokaupan päivittämiseen, töiden kuljettamiseen sekä uuden opiskeluun.
Kompromisseja taiteen suhteen Valtokivi ei koe joutuneensa tekemään, vaikka pyrkii markkinoimaan ja myymään töitään. Lukuisat uran aikana pidetyt näyttelyt ovat opettaneet, että aina löytyy kuitenkin joku, joka tykkää. Valtokiven omin tyylilaji on abstrakti ekspressionismi. Hän ei halua kopioida näkemäänsä sellaisenaan, vaan pyrkii tavoittamaan jotain pintaa syvemmältä, sekä välittämään tunnetta ja omaa ilmaisua.
Taulujen myymisen haaste on Valtokiven mukaan siinä, että kaikki eivät tykkää kaikesta. On vähän onnesta kiinni, löytävätkö oikea teos ja ostaja toisensa.
– Myynti on pitkälti sen varassa, että joku näkee työn näyttelyssä tai somessa ja ihastuu siihen niin, että se on pakko saada. Tai jos se sopii esimerkiksi hyvin sisustukseen ja muuten vaan niin sanotusti klikkaa, eli asiakas näkee itsensä työssä tavalla tai toisella ja se herättää hänessä tunteita.
Joka kerta, kun taulu menee kaupaksi, se tuo taiteilijalle tunteen, että elämällä on merkitystä.
– On voinut antaa toiselle elämyksen ja tehdä teoksen, josta henkilö voi iloita joka päivä kodin tai työpaikan seinällä, Valtokivi kuvailee.