Tieverkostomme on monelle työpaikka – Teiden surkea kunto ja polttoaineiden jatkuva hinnannousu kurittavat kuljetusalan yrittäjiä
Maarit Kautto
Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry yhdessä muiden elinkeinoelämän ja kunta-alan järjestöjen Destialta tilaaman selvityksen mukaan maamme tiestön korjausvelan kasvu uhkaa nostaa liikenteen kustannuksia miljardeilla euroilla ja vaikeuttaa yritysten investointeja Suomeen sekä heikentää huoltovarmuutta ja turvallisuutta. SKAL vaatiikin pitkäjänteisiä päätöksiä alueellisen tieverkon pelastamiseksi.
SKAL Satakunnan Kuljetusyrittäjät ry:n puheenjohtaja ja SKAL Metsä ry:n hallituksen jäsen Ari Eklund kertoo osallistuneensa jokin aika sitten tiepalaveriin, jossa oli paikalla muun muassa tienhoitoyrityksiä, kuljetusalan toimijoita ja Lounais-Suomen elinvoimakeskuksen edustaja. Elinvoimakeskuksen viesti oli synkkää kuultavaa; tieverkon ylläpitoon ja hoitoon varatut määrärahat vähenevät ensi vuonna entisestään, eikä jo syntynyttä korjausvelkaa saada mitenkään kurottua umpeen.
– Elinvoimakeskus puhuu vain liikennemäärien vaikutuksista teiden kunnostustarpeeseen. Jos tuijotetaan pelkästään liikennemääriä, jäävät reuna-alueiden tiet vaille huomiota. Kuljetusalalla me kuitenkin tarvitsemme myös kunnossa olevaa sivutieverkostoa. Sivuteitä pitkin kuljetetaan maataloustuotteita, puutavaraa, polttoaineita... Suomi on harvaan asuttu maa, jonka elinvoiman kannalta on tärkeää, että koko tieverkko on liikennöitävässä kunnossa.
– Elinvoimakeskuksen mukaan määrärahojen väheneminen vaikuttaa myös tienhoidon resursseihin. Mitä se sitten tarkoittaa? Jätetäänkö teitä auraamatta? Aika hurjalta tuntuu, Eklund toteaa ja jatkaa:
– Me ammattikuljettajat ajamme pääasiassa aikataulutettuja ajoja. Kun nopeuksia joudutaan laskemaan teiden huonon kunnon takia, polttoainekustannukset kasvavat ja aikataulut pettävät. Tieverkostomme on monelle työpaikka. Tällä hetkellä kuljetusalan työnantajatkaan eivät voi taata työntekijöidensä turvallisuutta työpaikallaan. Ja koskeehan liikenteen turvallisuus konkreettisesti aivan kaikkia tienkäyttäjiä, Eklund summaa.
Oma lukunsa kuljetusalan haasteissa on tämän hetkinen polttoainekaaos. Eklundin mukaan uhkana on, että Suomi hinnoittelee itsensä ulos maailmanmarkkinoilta.
– Ajamme historian kalleimmilla polttoaineilla. Jos meno jatkuu, dieselin litrahinta on vuonna 2028 jo kolme euroa. Dieselin maailmanmarkkinahintaa ovat nostaneet korona ja sodat, mutta yksi iso vaikuttaja on jakeluvelvoitevastuun kasvaminen, eli sen, paljonko biokomponenttia polttoaineen sekaan on lisättävä. Biokomponenttien käyttö perustuu EU:n tavoitteisiin vähentää päästöjä. Mutta mitä enemmän biokomponenttia polttoaineeseen pitää lisätä, sitä kalliimmaksi se tulee jakeluyhtiölle, joka taas pyrkii kattamaan velvoitteensa hintoja nostamalla.
– Mielenkiintoista on, että biokomponentin määrä esimerkiksi dieselissä vaihtelee joka tankillisella. Valtio edellyttää jakeluyhtiöiltä, että polttoaineen sekaan lisätään tietty määrä biokomponenttia vuositasolla eli yhtiöt eivät lisää sitä tasaisesti. Kuljettajien keskuudessa ihmetellään, miksi toisella ajoreissulla kuluu polttoainetta enemmän kuin toisella.
Eklundin mukaan polttoaineiden hintoihin vaikuttaa myös uusi polttoainejakelun päästökauppa, jonka vaikutukset pumppuhintoihin alkavat 2028, mutta kukaan ei tiedä kuinka paljon yksi hiilidioksiditonni tulee maksamaan. Polttoaineiden hintoihin vaikuttavat siis monet muutkin asiat kuin öljyn maailmanmarkkinahinta.
– Nyt puhutaan paljon vaihtoehtoisista polttoaineista, kuten kaasusta ja sähköstä. Tällä hetkellä sähköistäminen sopii lyhyiden matkojen jakeluliikenteeseen, mutta pitkien matkojen maantiekuljetuksille se ei ole vaihtoehto vielä pitkään aikaan. Raskaan liikenteen sähköistymistä hidastavat esimerkiksi latausinfran täydellinen puuttuminen ja se, että investointina sähköajoneuvot ovat erittäin kalliita.
– Kaasun käyttö raskaassa kalustossa sen sijaan alkaa hiljalleen olla mahdollista myös Satakunnassa. Raumalla on jo raskaan kaluston kaasutankkausasema ja Porin Honkaluotoon sellainen on tulossa, Eklund sanoo ja miettii:
– Raskaan liikenteen päästöjen vähentäminen EU:n velvoitteiden mukaisesti olisi ollut mahdollista jo vuosia sitten, jos valtio olisi veroratkaisuilla ohjannut polttoaineiden käyttöä. Biopolttoaineita on olemassa, mutta koska ne ovat huomattavasti kalliimpi vaihtoehto, eivät kuljetusyrittäjät niitä tietenkään vapaaehtoisesti käytä.

