Heli Kok­ko

Nel­ly Ruo­jär­vi ker­too:

”Kym­me­nen vuot­ta tu­lee täy­teen en­sim­mäi­nen huh­ti­kuu­ta. Stu­di­o­ni oli en­nen vuok­ra­ti­lois­sa Po­rin Kar­ja­ran­nas­sa, mut­ta vuo­den 2019 alus­ta as­ti mi­nul­la on ol­lut oma tila Käp­pä­räs­sä, Kie­lo­ka­tu 98:ssa. En­ti­nen au­to­tal­li­ra­ken­nus oli alun pe­rin vain hiek­kaa ja ki­veä, mut­ta sii­tä teh­tiin mi­nul­le toi­vei­den mu­kai­nen idyl­li­nen stu­di­o­ti­la.

Ti­tu­lee­raan it­se­ä­ni vau­va- ja lap­si­per­he­ku­vaa­jak­si, ja nau­tin eri­tyi­ses­ti las­ten ja lap­si­per­hei­den kans­sa työs­ken­te­lys­tä, mut­ta teen muun­kin­lai­sia ku­vauk­sia, ku­ten ke­säi­sin hää­ku­vauk­sia ja yri­tyk­sil­le hen­ki­lös­tö- ja mui­ta ku­vauk­sia.

Vaik­ka asi­ak­kai­na on pal­jon lap­si­per­hei­tä ja nuo­ria ai­kui­sia, olen sa­no­nut iso­van­hem­mil­le­ni­kin, et­tä mikä ta­han­sa ikä on hyvä ku­vau­si­kä.

Vau­va­ku­vauk­set ei­vät ai­na ole ihan simp­pe­li jut­tu. Kak­si tun­tia kes­tä­vä ku­vaus­tuo­kio ei si­säl­lä pelk­kiä sees­tei­siä het­kiä, vaan vau­vat vaa­ti­vat vä­lil­lä rau­hoit­te­lua ja mon­ta syöt­tä­mis­tau­koa. Useim­mi­ten vau­vaa rau­hoit­taa ka­pa­loin­ti. It­sel­lä­ni on kak­si las­ta, 3- ja 6-vuo­ti­aat po­jat, mikä on teh­nyt mi­nus­ta var­mem­man las­ten kans­sa.

Va­lai­sen ku­va­ni led-va­loil­la sa­la­moi­den si­jaan. Jat­ku­va ta­sai­nen valo ku­vis­sa on osoit­tau­tu­nut to­del­la hy­väk­si ja se jäl­jit­te­lee pal­jon luon­non­va­loa, mis­tä pi­dän eni­ten. Tä­män an­si­os­ta voin va­paas­ti juos­ta stu­di­ol­la pien­ten las­ten pe­räs­sä ku­via räp­si­mäs­sä. Ke­säi­sin ku­vaan pal­jon mil­jöös­sä ul­ko­na. Suo­sit­tu­ja ovat esi­mer­kik­si per­he­ku­vauk­set au­rin­gon­las­kun ai­kaan.

Stu­di­ol­ta löy­tyy pal­jon rek­vi­siit­taa, ja lai­naan stu­di­on pie­nil­le asi­ak­kail­le vaat­tei­ta ku­vauk­siin. Jos käyt­tää ku­vis­sa omia vaat­tei­ta, ke­ho­tan suo­si­maan maan­lä­hei­siä mur­ret­tu­ja sä­vy­jä. Vau­va­muo­ti on muut­tu­nut 10 vuo­des­sa ja py­rin ole­maan muo­din har­jal­la.

Vau­va­ku­vauk­ses­sa on me­neil­lään uu­si aal­to. Van­hem­mat ha­lu­a­vat pa­neu­tua en­sim­mäi­siin ku­viin. Hyvä niin, kos­ka ne het­ket ovat ohi­kii­tä­viä.

Kym­me­nen vuo­den ai­ka­na on jo tul­lut asi­ak­kai­ta, jot­ka ovat ol­leet use­aan ker­taan ku­vat­ta­vi­na: kih­la­ku­vaus, hää­ku­vaus, odo­tu­sa­jan ku­vaus, vau­va­ku­vaus, per­he­ku­vaus. Uu­des­taan tu­le­vat asi­ak­kaat ovat am­ma­tin suo­la.

Olen ol­lut kiin­nos­tu­nut va­lo­ku­vauk­ses­ta lap­ses­ta läh­tien. Kä­vin ku­va­tai­de­kou­lua 10 vuot­ta, vii­mei­set kol­me vuot­ta va­lo­ku­vauk­sen työ­pa­jas­sa. Sa­ta­kun­nan Käsi- ja Tai­de­te­ol­li­suu­sop­pi­lai­tok­ses­ta Nak­ki­las­ta val­mis­tuin graa­fi­sek­si suun­nit­te­li­jak­si, min­kä jäl­keen suo­ri­tin op­pi­so­pi­muk­sel­la am­mat­ti­va­lo­ku­vaa­jan tut­kin­non Vi­su­aa­li­vies­tin­nän Ins­ti­tuu­tis­sa Tam­pe­reel­la ja val­mis­tuin siel­tä vuon­na 2016.

Olen nuo­res­ta as­ti ha­lun­nut teh­dä ku­vaa­mi­ses­ta am­ma­tin. Se, et­tä ryh­dyin nuo­re­na yrit­tä­jäk­si, oli hyvä pää­tös. On mah­ta­vaa, et­tä kym­me­nen­kin vuo­den jäl­keen asi­ak­kai­ta riit­tää ja saan teh­dä tätä unel­ma­työ­tä. Pääs­sä on koko ajan uu­sia ide­oi­ta yri­tys­toi­min­nan ke­hit­tä­mi­sek­si.”