Ari An­te­roi­nen

Sa­ta­kun­nan vuo­den nuo­ret yrit­tä­jät, 32-vuo­ti­aat Mik­ko ja Rei­ja Ma­tin­ta­lo, pyö­rit­tä­vät Huit­tis­ten Vam­pu­las­sa, Ku­kon­har­jan ky­läs­sä, Ma­tin­ta­lon Son­ni Oy:tä, jon­ka tär­kein tuo­te on puh­das, suo­ma­lai­nen nau­dan­li­ha.

Suo­men suu­rim­piin kuu­lu­va li­ha­kar­ja­ti­la on yk­si At­ri­an per­he­ti­la­tuot­ta­jis­ta ja siel­lä kas­va­te­taan teu­raak­si lyp­sy­ro­tui­sia vä­li­kas­va­tet­tu­ja va­si­koi­ta. Nau­dat tu­le­vat ti­lal­le puo­li­vuo­ti­ai­na ja läh­te­vät eteen­päin noin18 kuu­kau­den iäs­sä. Nau­ta­kar­jan pää­lu­ku pyö­rii puo­len­tois­ta­tu­han­nen lu­ke­mis­sa.

– Tämä oli al­kuun si­ka­ti­la. Isän ai­ka­na teh­tiin si­ka­lat. Emo­leh­mi­ä­kin oli ai­koi­naan. Lop­pu­kas­va­tet­tiin it­se ne son­nit, mitä emoil­ta tuli. 2016 pää­tet­tiin teh­dä jo­tain muu­ta. Emot lai­tet­tiin pois ja sii­tä hal­lis­ta ra­ken­net­tiin lop­pu­kas­vat­ta­mo, ker­taa Mik­ko Ma­tin­ta­lo his­to­ri­aa.

– It­sel­lä­ni yrit­tä­jyys al­koi 2014 yh­den yri­tyk­sen pe­rus­ta­mi­ses­ta. Vai­mon kans­sa pe­rus­tim­me 2016 yh­tei­sen yri­tyk­sen, mil­le tämä pal­kin­to­kin an­net­tiin. Tääl­lä on töis­sä li­säk­sem­me ”van­ha jar­ru”, isä­ni Jyri Ma­tin­ta­lo ja kak­si va­ki­tuis­ta työn­te­ki­jää. Se­son­kien ai­ka­na on vie­lä töis­sä toi­mi­ni­mi­hen­ki­löi­tä.

Vil­jel­tä­vää maa­ta on yli 900 heh­taa­ria ja kier­ron ai­ka­na vil­jel­lään nur­mi­se­ok­sia, veh­nää, oh­raa, kau­raa, her­net­tä ja syys­vil­jo­ja.

Ti­la­ko­ko­nai­suus on ener­gi­an suh­teen oma­va­rai­nen, sil­lä siel­tä löy­tyy oma bi­o­kaa­su­lai­tos, joka tuot­taa hii­li­neut­raa­lia vih­re­ää säh­köä.

– Vih­reä säh­kö on aja­tuk­sen ta­sol­la kil­pai­lu­valt­ti, mut­ta oi­ke­as­ti se ei tar­koi­ta mi­tään. Ihan pörs­si­säh­kön hin­nal­la me myym­me pois. Em­me saa mi­tään yli­mää­räis­tä. On toki hie­no sa­noa, et­tä tuo­tam­me vih­re­ää säh­köä.

Ma­tin­ta­loil­la ei ole vain yh­tä yri­tys­tä, vaan Ma­tin­ta­lo Farms -ni­men al­ta löy­tyy nel­jä eri osa­keyh­ti­ö­tä.

– Kol­mel­la on ti­la­tun­nus ja yk­si on apu­y­ri­tys. Bi­o­kaa­su­lai­tos on ura­koi­tu juu­ri sen ni­mis­sä. Kol­mes­sa osa­keyh­ti­ös­sä olen pää­o­mis­ta­ja ja yh­des­sä isä­ni, avaa Mik­ko Ma­tin­ta­lo.

Mikko Matintalo on ylpeä biokaasuvoimalasta, joka tekee tilasta hiilineutraalin ja omavaraisen lämmön sekä sähkön suhteen. Reija-vaimo ei omilta kiireiltään haastatteluun ja kuviin ehtinyt.

Yrit­tä­mi­seen kuu­luu ai­na ris­ke­jä.

– Olem­me teh­neet iso­ja sat­sauk­sia. On ra­ken­net­tu iso­ja hal­le­ja ja lai­naa otet­tu, Ma­tin­ta­lo to­te­aa.

– Mi­ten maa­il­mal­la me­nee ja mis­sä nau­dan­li­han hin­ta liik­kuu, sii­hen em­me voi vai­kut­taa. Sil­ti teh­dään iso­ja in­ves­toin­te­ja.

Ja sit­ten on tie­ten­kin sää.

– Kun pe­la­taan iso­jen pin­ta-alo­jen kans­sa, on meil­le val­ta­va mer­ki­tys, sa­taa­ko vet­tä vai ei. Jos jää säi­den ta­kia tu­hat ki­loa tu­le­mat­ta, vai­ku­tus on iso.

Ovat­ko maa­il­man myl­ler­ryk­set is­ke­neet maa­ta­lou­teen jo­ten­kin?

– Lan­noi­te­mark­ki­nat ovat ol­leet täy­sin kiin­ni Ve­nä­jäs­tä. Kun ei saa­tu mis­tään mi­tään, hin­nat nou­si­vat. Uk­rai­nas­ta ei saa­tu vil­jaa tuo­tua ja vil­jan hin­ta nou­si. Hei­lun­ta on ol­lut mark­ki­noil­la val­ta­vaa.

– Bi­o­kaa­su­lai­tos­ta teh­tä­es­sä raa­ka-ai­nei­den hin­ta nou­si jon­kin ver­ran. Sa­maan ai­kaan nau­dan­li­han hin­ta sak­ka­si. Ai­ka mar­gi­naa­li­hom­maa kaik­ki maa­ta­lous­tuo­tan­to on, Ma­tin­ta­lo sa­noo.

Hän toi­voo, et­tä Suo­men ta­lous saa­tai­siin kun­toon.

– Oli­si ih­mi­sil­lä taas va­raa käy­dä kau­pas­sa. Nau­dan­li­ha on kum­min­kin se kal­lein liha siel­lä kau­pas­sa.

– Ko­ti­mai­nen liha ul­ko­maa­lai­sen si­jaan pi­täi­si ol­la it­ses­tään­sel­vä va­lin­ta, pis­tää Ma­tin­ta­lo ter­vei­siä ku­lut­ta­jil­le ja ra­vin­to­loit­si­joil­le.

– Suo­mes­sa kar­ja ruo­ki­taan nur­mel­la, ei­kä käy­te­tä an­ti­bi­oot­te­ja ja hor­mo­ne­ja. Hal­vat tar­jouk­set toki hou­kut­te­le­vat. Bis­nes­tä se on ra­vin­to­loil­le­kin. Jos saa hal­van erän ul­ko­maa­lais­ta li­haa, ym­mär­rän sen kut­kut­ta­van. Osit­tain nämä ovat mo­raa­li­ky­sy­myk­siä. Mut­ta ei siel­lä ra­vin­to­la­puo­lel­la­kaan ko­vin lu­jaa ole men­nyt.