An­na Haa­pa­nen ja Juk­ka Mat­ti­la ovat pa­ris­kun­ta ja Po­ris­kun­ta. Jäl­kim­mäi­nen on yh­des­sä pe­rus­tet­tu re­mon­toin­ti­pal­ve­lu, joka aloit­ti toi­min­tan­sa maa­lis­kuus­sa. He asu­vat Ul­vi­las­sa, ja pyö­rit­tä­vät uus­per­he­ar­kea. Konk­ka­ronk­kaan kuu­luu kuu­si las­ta, jois­ta van­hin on jo maa­il­mal­la.

An­na työs­ken­te­li tois­ta­kym­men­tä vuot­ta huo­ne­ka­lu­myy­jä­nä, si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja­na ja vi­su­a­lis­ti­na. Ju­kal­la puo­les­taan on vie­räh­tä­nyt pa­ri­kym­men­tä vuot­ta ra­ken­nus­pel­ti­sep­pä­nä. Mies on alan am­mat­ti­lai­nen jo kuu­den­nes­sa su­ku­pol­ves­sa. Nuo­re­na hän opis­ke­li myös ra­ken­nus­pin­ta­kä­sit­te­li­jäk­si.

Kak­sik­ko on siis kä­sis­tään kä­te­vä ja vi­su­aa­lis­ta sil­mää omaa­va. Kun yh­teis­työ­kin su­juu so­pui­sas­ti ja tur­haan työ­ka­lu­ja pais­ki­mat­ta, syn­tyi aja­tus yh­tei­ses­tä yri­tyk­ses­tä.

Vii­mei­nen sy­säys sil­le oli An­nan isän asun­non re­mon­toin­ti muu­ta­ma vuo­si ta­ka­pe­rin. Sam­po­las­sa si­jait­se­va ker­ros­ta­lo­kak­sio kai­pa­si ki­pe­äs­ti päi­vit­tä­mis­tä tä­hän päi­vään. Omaa­kin ko­ti­aan re­mon­toi­neet An­na ja Juk­ka ha­lu­si­vat aut­taa.

– Aja­tel­tiin, et­tä kyl­lä me nyt yk­si pap­pan kämp­pä­kin re­mon­toi­daan, An­na ker­too.

Kump­pa­nin kans­sa yh­des­sä teh­den työt ete­ni­vät mu­ka­vas­ti. Pää­tök­sen­te­ko­kin oli hel­pom­paa, kun ide­oi­ta sai pal­lo­tel­la toi­sen kans­sa. Sil­loin syn­tyi aja­tus Re­mon­toin­ti­pal­ve­lu Po­ris­kun­ta Oy:stä.

80-lu­vul­le jä­mäh­tä­nyt asun­to muut­tui ker­ta­hei­tol­la ava­rak­si ja va­loi­sak­si. Pap­pa oli tu­lok­siin tyy­ty­väi­nen.

– Kyl­lä hän sii­nä tai­si muu­ta­mat oho:t sa­noa.

Anna Haapanen ja Jukka Mattila ovat käsistään käteviä ihmisiä. Kun yhteistyökin sujuu sopuisasti, syntyi ajatus yhteisestä yrityksestä.

Pauliina Vilpakka

Po­ris­kun­ta to­teut­taa re­mont­te­ja ja si­sus­tus­ta suun­nit­te­lus­ta to­teu­tuk­seen. Oli kyse sit­ten ma­kuu­huo­neen te­hos­te­sei­näs­tä tai yri­tyk­sen toi­mi­ti­lois­ta. Vii­me ai­koi­na An­na on työs­ken­nel­lyt re­mont­ti­koh­teis­sa kol­man­nen hen­ki­lön kans­sa, sil­lä Juk­ka on ol­lut kii­rei­nen ra­ken­nus­pel­ti­se­pän ura­koi­den pa­ris­sa.

Se ei me­noa hait­taa, sil­lä An­na on nai­nen, jon­ka kä­des­sä py­sy­vät myös po­rat ja muut säh­kö­työ­ka­lut.

– Mo­nes­ti miel­le­tään, et­tä maa­laa­mi­nen ja ta­pe­toin­ti ovat nais­ten hom­maa. Mut­ta nai­nen voi ai­van yh­tä hy­vin lait­taa lat­ti­aa, asen­taa kat­toa, tai le­vyt­tää sei­nää, An­na to­te­aa.

Ko­ro­na-ai­ka teki re­mon­toin­nis­ta tren­di­käs­tä, ja TV suol­taa oh­jel­mia, jois­sa ai­kan­sa elä­neet mörs­kät muut­tu­vat mo­der­neik­si ko­deik­si tai­ka­sau­vaa hei­laut­ta­mal­la. An­na ja Juk­ka­kin tun­nus­ta­vat kat­so­van­sa nii­tä, mut­ta kriit­ti­sel­lä sil­mäl­lä. Hei­dän mu­kaan­sa viih­de­oh­jel­mat näyt­tä­vät to­del­li­suu­des­ta si­lo­tel­lun ver­si­on.

– Vaik­ka lop­pu­tu­los on siis­ti ja iha­na, it­se työ ei ai­na ole. Re­mont­ti­hom­mia teh­dään kä­det kyy­när­päi­tä myö­den pö­lys­sä, ja il­lal­la suih­kus­sa vesi on mus­taa, An­na ker­too.

Mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta hän ra­kas­taa kä­sil­lä te­ke­mis­tä, joka pal­kit­see vä­lit­tö­mäs­ti työn­jäl­keä kat­sel­les­sa.

Si­sus­ta­ja­na ja re­mon­toi­ja­na An­naa in­nos­taa, kun joku us­kal­taa teh­dä ko­dis­ta oman­nä­köi­sen­sä, ja käyt­tää esi­mer­kik­si vä­re­jä.

– Et­tei kaik­ki ole ai­na val­kois­ta ja ”roh­ke­aa” har­maa­ta.

Suu­rin vir­he, mitä An­nan mie­les­tä re­mon­toi­ta­es­sa voi teh­dä, on per­soo­nat­to­muus. Hän pai­not­taa, et­tä si­sus­tus­va­lin­to­ja ei tule teh­dä sen mu­kaan mitä su­ku­lai­set tai naa­pu­rit ajat­te­le­vat, vaan sen mu­kaan, mis­tä it­se pi­tää. Ko­to­na per­soo­na saa nä­kyä.

Pau­lii­na Vil­pak­ka