SV San­na Jääs­ke­läi­nen

Huo­no olo ja voi­mat­to­muus, ne tu­li­vat ihan pus­kis­ta. Po­ri­lai­nen Sami Nie­mi­nen oli hil­jat­tain aloit­ta­nut uu­des­sa työ­pai­kas­sa, Lu­vi­an seu­ra­kun­nan kant­to­ri­na. Al­ku­vuo­des­ta 2014 olo muut­tui ra­di­kaa­lis­ti.

– Olo­ti­lan muu­tos ei va­roi­tel­lut, voi­mat hii­pui­vat yh­täk­kiä. En saa­nut nu­ku­tuk­si, en in­nos­tu­nut enää mis­tään, aloi­te­ky­ky hä­vi­si, sek­si ei kiin­nos­ta­nut, ei­kä oi­ke­as­taan mi­kään muu­kaan.

– Lai­toin kai­ken en­sin stres­sin piik­kiin, mut­ta me­nin ai­ka pian lää­kä­riin.

Lää­kä­ri ar­ve­li mie­hen jou­tu­neen burn ou­tin uh­rik­si, uu­vut­ta­neen it­sen­sä töi­hin. Avuk­si tar­jot­tiin mie­li­a­la­lääk­kei­tä.

– Lääk­keet ei­vät aut­ta­neet. Nii­tä koi­tet­tiin vaih­taa toi­siin ja koko hom­mas­ta tuli se­ka­me­te­li­sop­pa. Lääk­keet ai­heut­ti­vat si­vu­vai­ku­tuk­sia, pai­no al­koi nous­ta, uni­on­gel­mat li­sään­tyi­vät. Mis­tään ei ol­lut apua. Tun­sin it­se­ni zom­bik­si.

Sami li­ho­si sai­ras­ta­mi­sen ai­ka­na 30 ki­loa. Hän jou­tui jää­mään töis­tä sai­raus­lo­mal­le.

Kään­ne al­koi, kun vuo­den 2015 alus­sa Sami meni eri lää­kä­ril­le Po­ris­sa.

– Tämä ky­syi, on­ko mi­nul­ta mi­tat­tu tes­tos­te­ro­ni­ar­vo­ja. Ja sa­man tien läh­din lab­raan!

Tu­los oli hur­ja, su­ku­puo­li­hor­mo­ni tes­tos­te­ro­ni oli mil­tei nol­lil­la.

– Kos­ka ke­ho­ni oli la­kan­nut tuot­ta­mas­ta tes­tos­te­ro­nia, mi­nul­le mää­rät­tiin kor­vaus­hoi­to. Ikä­vä kyl­lä se ei tep­si­nyt. Po­ris­sa ei ole täl­lais­ten vai­vo­jen spe­si­a­lis­tia, jo­ten lää­ki­tys aloi­tet­tiin vää­räl­lä ta­val­la, joka lo­pet­ti ke­hon oman, vä­häi­sen tuo­tan­non ko­ko­naan. Hoi­to vai­kut­ti vain het­kel­li­ses­ti.

Vaik­ka di­ag­noo­si oli oi­kea, lää­ki­tys ei toi­mi­nut. Sami ker­too ol­leen­sa ihan maas­sa.

– Aloin ol­la ma­sen­tu­nut. Lääk­keet pi­la­si­vat lo­pun­kin aja­tus­toi­min­nan.

Sit­ten hän kuu­li tu­tun tu­tun kaut­ta, et­tä on ole­mas­sa lää­kä­ri, joka voi aut­taa. Klii­ni­sen fy­si­o­lo­gi­an eri­kois­lää­kä­ri, do­sent­ti Ju­ha­na Piha on tut­ki­nut ja hoi­ta­nut pää­toi­mi­ses­ti mies­ten sek­su­aa­li­häi­ri­öi­tä yli 25 vuot­ta. Sami va­ra­si hä­nel­le ajan Tur­kuun.

– Jono oli pit­kä, mut­ta pää­sin vas­taa­no­tol­le. Piha luki pa­pe­ri­ni ja oli sil­min näh­den jär­kyt­ty­nyt.

– Vah­va sy­dän sul­la poi­ka, hän sa­noi, ih­me et­tä olet hen­gis­sä. Lää­ki­tyk­se­ni oli sel­lai­nen.

Piha muut­ti lää­ki­tyk­sen. Tes­tos­te­ro­ni­hoi­don li­säk­si aloi­tet­tiin est­ro­gee­ni­ta­son nou­sua es­tä­vä lää­ke. Sa­min ter­veys al­koi no­pe­as­ti pa­ran­tua.

– Ylei­nen jak­sa­mi­nen ja hen­ki­nen tila ko­he­ni­vat. Pää­sin ta­kai­sin työ­e­lä­mään. Mie­li­a­la­lääk­keet ajet­tiin alas.

Tes­tos­te­ro­ni­va­je voi joh­tua ai­vo­li­säk­keen toi­min­ta­häi­ri­ös­tä tai ki­ves­ten va­jaa­toi­min­nas­ta. Sami oli asen­noi­tu­nut sii­hen, et­tä lää­ki­tys jat­kui­si lop­pu­e­lä­män.

– Mut­ta eli­mis­tö­ni al­koi­kin tuot­taa it­se taas hor­mo­nia, hän iloit­see.

Lää­ki­tyk­sen li­säk­si tä­hän aut­toi elä­män­ta­pa­re­mont­ti. Kun voi­mat pa­la­si­vat, Sami al­koi teh­dä asi­oi­ta, jois­ta oli haa­veil­lut.

– Suo­ri­tin green car­din ja aloin pe­la­ta gol­fia. Han­kin ame­rik­ka­lai­sen har­ras­te­au­ton. Aloin ve­neil­lä enem­män, lii­kuin luon­nos­sa. Mie­tin mit­kä ovat po­si­tii­vi­sia asi­oi­ta elä­mäs­sä­ni.

Pai­no al­koi las­kea ihan huo­maa­mat­ta. Nyt Sami on laih­tu­nut jo 23 ki­loa.

– Pa­ras­ta on, et­tä pää al­koi tun­tua omal­ta, aja­tuk­set juok­si­vat taas kirk­kai­na. Tu­lin ta­kai­sin elä­vien kir­joi­hin. Elä­mä mais­tuu nyt, pie­net asi­at ovat hie­no­ja. Usein sitä so­kais­tuu ja tur­tuu, kun asi­at me­ne­vät hy­vin, al­kaa odot­taa jo­tain Keno-voit­toa ei­kä näe on­nea elä­mäs­sä.

Nyt ke­vään ai­ka­na Sa­min lää­ki­tys aje­taan alas.

– Kun vap­pu tu­lee, olen ko­ko­naan lääk­kee­tön mies!

Sami ha­lu­aa kan­nus­taa mui­ta­kin mie­hiä miet­ti­mään elin­ta­po­jaan.

– Ha­lu­sin tul­la ker­to­maan ko­ke­muk­sis­ta­ni lää­kä­ri­ni Ju­ha­na Pi­han kan­nus­ta­ma­na. Kyl­lä ter­veel­li­sis­tä elin­ta­vois­ta on hyö­tyä ihan kai­kil­le.

Nie­mi­nen on pit­kän lin­jan muu­sik­ko. Hän on soit­ta­nut am­ma­tik­seen vuo­des­ta 2001. Opin­to­jen li­säk­si mu­siik­ki on tul­lut ve­ren­pe­rin­tö­nä, sil­lä Sa­min äi­ti Päi­vi Nie­mi­nen va­lit­tiin ai­koi­naan Hump­pa­ku­nin­gat­ta­rek­si.

– Ura­ni al­koi sii­tä, kun äi­ti ko­men­si mi­nut kei­kal­le rum­pa­lik­si sai­ras­ta­pauk­sen vuok­si. Keik­ka oli Tu­rus­sa 1.5.2001. Äi­din li­säk­si sä­es­tim­me tan­go­ku­nin­gas Pet­ri Her­van­toa, oli­han se haas­ta­va keik­ka nuo­rel­le mie­hel­le.

Sami al­koi soit­taa rum­pu­ja jo vii­si­vuo­ti­aa­na, pi­a­noa ja kirk­kour­ku­ja myö­hem­min. Äi­din bän­din kans­sa hän soit­ti noin yh­dek­sän vuot­ta.

– Vuon­na 2008 pe­rus­tim­me ka­ve­rei­den kans­s­sa Is­kel­mäyh­tye Bo­he­mi­an, joka nou­si no­pe­as­ti suo­si­oon. Saim­me le­vy­tys­so­pi­muk­sen War­ne­ril­ta 2010.

Vuon­na 2017 Sa­min bän­di Saan­ko lu­van pää­si Tan­go­mark­ki­noil­la tans­si­or­kes­te­rei­den SM-ki­san fi­naa­liin.

– Free­lan­cer-muu­sik­ko­na on ol­lut hyvä teh­dä kai­ken­lais­ta, keik­kai­len esi­mer­kik­si lai­voil­la tosi pal­jon. Olen toi­sel­ta kou­lu­tuk­sel­ta­ni yo-mer­ko­no­mi ta­lous­hal­lin­non puo­lel­ta. Sii­tä­kin on ol­lut hyö­tyä mu­sii­kin maa­il­mas­sa.

Myös elä­män­ta­pa­re­mon­tis­ta on ol­lut hyö­tyä.

– Huo­maan kuin­ka lau­lu­ää­ne­ni­kin soi kirk­kaam­min ja ha­pen­käyt­tö on pa­ran­tu­nut nyt, kun olen kun­nos­sa. Myös kei­kal­le rou­daa­mi­nen­kin on hel­pom­paa, kun hiki ei enää vir­taa.

Nie­mi­sel­tä on pit­kään toi­vot­tu omaa kon­sert­tia, jos­sa hän lau­lai­si it­se kaik­ki lau­lut. Nyt hän on päät­tä­nyt sen pi­tää, kun sai­rau­den heit­tä­mä var­jo on väis­ty­nyt. Puhu hil­jaa rak­kau­des­ta -kon­sert­ti pi­de­tään Po­rin Suo­ma­lai­sel­la Klu­bil­la lau­an­tai­na 23.3. kel­lo 18.

– Tun­teik­kai­den rak­kaus­lau­lu­jen esit­tä­mi­nen on omis­ta it­se­ä­ni. Olen koon­nut oh­jel­mis­ton si­ten, et­tä lau­lu tu­lee sy­dä­mes­tä. Toi­von, et­tä se vä­lit­tyy kuu­li­joil­le­kin.