Ässät panosti junioreihin jopa konkurssiuhan alla, nyt tulos on jo nähtävissä
Porin Ässät teki melkoisen valinnan, kun korona kuritti seuraa ja liigajoukkuetta uhkasi pahimmillaan konkurssi.
Pauli Uusi-Kilponen
Tuolloin seura lisäsi taloudellisia panostuksiaan junioripuolelle. Tulos on jo nähtävissä. Juniori-Leijonien valmennusryhmiin kuuluu toistakymmentä porilaisnuorta.
– Tämä oli äärimmäisen hieno ele Ässät Oy:n puolelta ja samalla viisas. Ilman omia kasvatteja liigassa on vaikea menestyä ja toimia ylipäätään taloudellisesti järkevästi, sanoo väistyvä Ässien kehitysjohtaja Tommi Kerttula.
Junioripuolen toiminnanjohtaja Jaakko Välimaa on hyvin samoilla linjoilla. Hänen mukaansa taloudelliset panostukset ovat mahdollistaneet sen, että kaikissa kilpailuikäluokissa eli U-16:sta ja siitä ylöspäin valmentavat päätoimiset vetäjät.
– Päätoimisuus tuo ammattimaisuutta ja jatkuvuutta. Esimerkiksi henkilökohtaisten taitojen kehittämiseen tarkoitetut aamutreenit eivät olisi mahdollisia ilman päätoimisia valmentajia.
Pitkäjänteisyys auttaa myös tietynlaisen tekemisen tavan muodostumiseen ja kehittämiseen.
– Jos valmentajat vaihtuvat jatkuvasti, kausi lähtee aina nollasta, Välimaa täsmentää.
Välimaa kehuu myös Porin olosuhteita. Kolme jäähallia takaavat riittävän jääajan kaikille. Lisäksi Karhuhalli ja urheilukeskus kokonaisuutena antavat hyvät eväät myös oheisharjoitteluun.
– Porissa on vielä sekin etu, että kaikki on lähellä. Siirtyminen koulusta treeneihin vie muutaman minuutin. Tätä etua ei edes tajuta. Muualta tulleille junioreille tämä on usein asia, jota kehutaan, sanoo Välimaa.
Ässien ja koulujen yhteistyö sujuu hyvin muun muassa Satakunnan urheiluakatemian kautta. Välimaan mukaan vuoropuhelu on avointa ja mutkatonta. Myös mahdollisista ongelmista viestitään molemmin puolin ja pyritään edesauttamaan, että koulu ja kiekkoilu sujuvat.
Kiekkoyhteisöön kuuluvat myös juniorien vanhemmat. Välimaa ei näe Porissa ilmiötä, joka aika ajoin nousee esille: liian innokkaat vanhemmat. He saattavat vaatia oman pojan parempaa peluuttamista ja ties mitä.
– Itse en ole tällaista kokenut enkä kuullut. Yhteistyö on hyvää, Välimaa sanoo.
Hänen mukaansa vanhempien kanssa käydään paljon vuoropuhelua. Puhutaan nuoren kehityksestä ja mahdollisuuksista sekä siitä, että koulu pitää hoitaa.
Korona vähensi jääkiekkojuniorien määrää etenkin alemmissa ikäluokissa. Eikä tilanne ole palautunut. Itse asiassa kehitys on jatkunut jo useamman vuoden samana.
Selvää syytä ei sen paremmin Kerttula kuin Välimaakaan tilanteeseen löydä. Julkisuudessa on puhuttu paljon lajin kalleudesta. Kaksikko ei tätä väitettä kokonaan allekirjoita.
– Ei kiekkoilun aloittaminen ole kovin kallista. Tilanne muuttuu, kun mennään kilpatasolle eli 15-vuotiasta ylöspäin, sanoo Välimaa.
Hänen mukaansa syitä on varmasti hyvin monia. Pois ei voi laskea sitä, että ikäluokat pienenevät, junnuista kilpailevien lajien määrä kasvaa ja myös monet ei-urheilulliset harrastukset vetävät lapsia.
Ässien uudessa strategiassa luotiin selkeät tavoitteet junioripuolelle: yksi kolmasosa liigajoukkueesta pitää olla omista junioreista nostettuja lupauksia ja tällä vuosikymmenellä maailman huippusarjoissa pitäisi pelata 30 Porissa kiekko-oppinsa saanutta kiekkoilijaa.
Tavoite on kova mutta ei mahdoton. Siitä kertovat nuo lukuisat juniorimaajoukkue-ehdokkuudet ja muutamat huiput, jotka pelaavat jo liigatasolla. Lenni Hämeenaho, Aleksi Heimosalmi, Feetu Knihti, Valtteri Viirret, Leevi Viitala jne.
Ässissä ymmärretään, ettei nuori lupauksia voi ikuisesti pitää seurassa. Idea on, että näiden nuorten tulisi pelata ainakin muutama vuosi Ässien liigajoukkueessa ja vasta sen jälkeen lähteä rahakkaampiin liigoihin.
Kettulan mukaan juniiorivuotoa muihin suomalaisseuroihin on vähän. Tilannetta edesauttavat näytöt: Porin juniorimyllyssä kykenee kehittymään ja lupaavien nuorten kynnys liigajoukkueen rinkiin pidetään matalana.