Tan­ja Paa­na­nen / STT

Hel­sin­gin put­ki­ri­kos­sa on kyse ta­val­li­ses­ta il­mi­ös­tä, jota ei kui­ten­kaan ta­pah­du usein ai­na­kaan sun­nun­tain kal­tai­ses­sa mit­ta­kaa­vas­sa, sa­noo Aal­to-yli­pis­ton in­si­nöö­ri­tie­tei­den kor­ke­a­kou­lun ve­si­huol­to­ver­kos­to­jen hal­lin­nan työ­e­lä­mäp­ro­fes­so­ri Mar­kus Su­ne­la.

–  Usein put­ki­rik­ko ei näy maan­pin­nal­la mil­lään ta­val­la, kos­ka vesi va­luu vie­mä­rei­hin tai ojiin. Hel­sin­ki on ra­ken­net­tu niin tii­vis­ti, et­tei ve­del­lä ole kaik­ki­al­la paik­kaa min­ne va­lua, jol­loin se huuh­too tien pe­rus­tuk­sia men­nes­sään. Ve­den voi­ma on hir­vit­tä­vä, Su­ne­la sa­noo.

Hel­sin­gis­sä sat­tui sun­nun­tai­na usei­ta put­ki­rik­ko­ja, jot­ka ai­heut­ta­vat ve­si­kat­ko­ja ja hait­ta­si­vat lii­ken­net­tä. Hel­sin­gin pe­las­tus­lai­tok­sen mu­kaan vet­tä tul­vi myös kiin­teis­töi­hin ja maa­ta sor­tui pai­koin.

Hel­sin­gin seu­dun ym­pä­ris­tö­pal­ve­lui­den (HSY) mu­kaan put­ki­ri­kos­sa oli kyse jat­ku­mos­ta, jol­la tar­koi­te­taan täs­sä yh­tey­des­sä ti­lan­net­ta, jos­sa sa­mas­sa pai­ne­pii­ris­sä ta­pah­tu­vat vir­taus­suun­nan muu­tok­set ai­heut­ta­vat pai­neis­ku­ja put­kis­tos­sa.

Pro­fes­so­ri Su­ne­lan mu­kaan sa­man pai­ne­pii­riin kuu­lu­vien put­kien vä­lis­sä ei ole pump­pu­ja tai sää­tö­vent­tii­lei­tä. Kun iso­ko­koi­nen put­ki al­kaa vuo­taa, voi sii­tä ai­heu­tua mas­sii­vi­nen pai­neis­ku.

Put­ki­ri­kot ja niis­tä ai­heu­tu­vat vuo­dot joh­tu­vat Su­ne­lan mu­kaan yleen­sä sii­tä, et­tä put­ki on van­ha tai sii­nä on särö. Put­ki­ri­kon ta­pah­tu­es­sa kaik­ki vesi put­kis­tos­sa työn­tyy put­ki­rik­ko­paik­kaan.

–  Se on kuin juna tai au­to­let­ka, joka yh­täk­kiä vaih­taa suun­taa. Kun iso au­to­let­ka kään­tää suun­taa, niin jos­sain toi­ses­sa suun­nas­sa seu­raa­va heik­ko put­ki ha­jo­aa, jos­ta ai­heu­tuu seu­raa­va pai­neis­ku, Su­ne­la ku­vai­lee ket­ju­re­ak­ti­o­ta.

Ti­lan­ne pa­he­nee, kun vuo­ta­van put­ken vent­tii­li sul­je­taan no­pe­as­ti, ja sen seu­rauk­se­na put­kis­tos­sa ai­heu­tuu jäl­leen uu­si pai­neis­ku.

Tä­män kal­tai­nen ket­ju­re­ak­tio se­lit­tää sen, mik­si vuo­dot ta­pah­tui­vat sun­nun­tai­na lä­hes sa­ma­nai­kai­ses­ti Hel­sin­gin eri kau­pun­gi­no­sis­sa.

–  Pari ki­lo­met­riä on ve­del­le ly­hyt mat­ka. Pai­ne­aal­to ete­nee ää­nen no­peu­del­la, ja ää­ni liik­kuu yli ki­lo­met­rin se­kun­nis­sa, Su­ne­la se­lit­tää.

Su­ne­lan mu­kaan Suo­men iso­jen kau­pun­kien put­ket ovat pää­a­si­as­sa tyy­dyt­tä­väs­sä kun­nos­sa. On myös alu­ei­ta, joi­den put­ket kai­pai­si­vat ehos­tus­ta.

–  Ne [put­ket] ovat han­ka­las­ti kor­jat­ta­vis­sa ja vaa­ti­si­vat val­ta­vas­ti in­ves­toin­te­ja. Nii­tä ei pys­ty­tä ihan sa­maan tah­tiin kor­jaa­maan kuin tar­vet­ta oli­si.

Su­ne­lan mu­kaan in­ves­toin­ti­ra­hat jou­du­taan koh­den­ta­maan lä­hin­nä nii­hin paik­koi­hin, jot­ka ovat ve­den ja­ke­lun ko­ko­nai­suu­den kan­nal­ta kriit­ti­sim­piä. Sen li­säk­si ve­si­put­kien sa­nee­raus­töi­tä teh­dään yleen­sä siel­lä, mis­sä ka­dut on jo val­miik­si re­vit­ty au­ki ja mis­sä kun­nal­lis­tek­niik­kaa uu­si­taan.

Kau­pun­geis­sa on myös kat­ve­a­lu­ei­ta, joi­den ve­si­put­kin kun­nos­ta ei ole var­muut­ta. Put­ket ovat sy­väl­lä maan al­la, min­kä ta­kia jo­kai­sen yk­sit­täi­sen ve­si­put­ken kun­toa on vai­kea tar­kis­taa.

Hyb­ri­di­vai­kut­ta­mi­sen nä­kö­kul­mas­ta ve­si­put­kia her­kul­li­sem­pi paik­ka is­keä oli­si ve­den ja­ke­lun au­to­maa­ti­o­jär­jes­tel­mä, Su­ne­la to­te­aa.

–  Juu­ri sii­tä syys­tä au­to­maa­ti­o­jär­jes­tel­mät ve­si­lai­tok­sil­la on hy­vin tur­vat­tu­ja var­sin­kin isois­sa kau­pun­geis­sa. Hel­sin­gis­sä­kin on hy­vin mo­der­ni jär­jes­tel­mä.

Su­ne­lan mu­kaan ve­si­lai­tok­sel­la on la­ki­sää­tei­nen vel­vol­li­suus teh­dä ve­si­tur­val­li­suus­suun­ni­tel­ma ris­kien tun­nis­ta­mi­sek­si.

Suun­ni­tel­mat teh­dään hä­nen mu­kaan­sa yleen­sä koko ve­si­lai­to­sor­ga­ni­saa­ti­on voi­min ul­ko­puo­lis­ten kon­sult­tien tu­ke­ma­na.

–  Ve­si­lai­tos­ten tur­val­li­suus pe­rus­tuu mo­nies­te­pe­ri­aat­tee­seen, jos­sa on mon­ta eri ker­ros­ta, jot­ka suo­jaa­vat eri­tyi­ses­ti ve­den laa­tua mut­ta myös ja­ke­lua.

Su­ne­la ker­too, et­tä isoim­mis­sa kau­pun­geis­sa on ve­si­tor­ne­ja tai mui­ta isom­pia ve­si­säi­li­öi­tä, jois­sa on yleen­sä va­ras­tos­sa noin puo­len vuo­ro­kau­den nor­maa­lia ve­den­käyt­töä vas­taa­va ve­si­mää­rä. Pai­kal­li­sil­la ve­si­lai­tok­sil­la on myös va­rau­tu­mis­suun­ni­tel­mat ve­den­ja­ke­luun liit­ty­vien häi­ri­öi­den va­ral­ta. Hä­tä­ti­lan­tees­sa vet­tä voi­daan ja­kaa ve­si­lai­tos­ten omil­la ja esi­mer­kik­si mei­je­reil­tä vuok­rat­ta­vil­la tank­ki­au­toil­la muun mu­as­sa to­reil­la, pi­hoil­la ja kou­luil­la.

–  Mut­ta kyl­lä se ai­ka­moi­nen rek­ka­ral­li oli­si, Su­ne­la myön­tää.

Su­ni­lan mu­kaan ih­mi­set käyt­tä­vät noin 150 lit­raa vet­tä päi­väs­sä, mut­ta ve­den­ja­ke­lun sei­sah­tu­es­sa ve­den­käyt­tö vä­he­ni­si huo­mat­ta­vas­ti, jos suu­rin osa ih­mi­sis­tä yrit­täi­si sääs­tää sitä.