Helsingin putkirikossa kyse tavallisesta ilmiöstä, sanoo vesi- ja ympäristötekniikan professori – "Veden voima on hirvittävä"
Tanja Paananen / STT
Helsingin putkirikossa on kyse tavallisesta ilmiöstä, jota ei kuitenkaan tapahdu usein ainakaan sunnuntain kaltaisessa mittakaavassa, sanoo Aalto-ylipiston insinööritieteiden korkeakoulun vesihuoltoverkostojen hallinnan työelämäprofessori Markus Sunela.
– Usein putkirikko ei näy maanpinnalla millään tavalla, koska vesi valuu viemäreihin tai ojiin. Helsinki on rakennettu niin tiivisti, ettei vedellä ole kaikkialla paikkaa minne valua, jolloin se huuhtoo tien perustuksia mennessään. Veden voima on hirvittävä, Sunela sanoo.
Helsingissä sattui sunnuntaina useita putkirikkoja, jotka aiheuttavat vesikatkoja ja haittasivat liikennettä. Helsingin pelastuslaitoksen mukaan vettä tulvi myös kiinteistöihin ja maata sortui paikoin.
Helsingin seudun ympäristöpalveluiden (HSY) mukaan putkirikossa oli kyse jatkumosta, jolla tarkoitetaan tässä yhteydessä tilannetta, jossa samassa painepiirissä tapahtuvat virtaussuunnan muutokset aiheuttavat paineiskuja putkistossa.
Professori Sunelan mukaan saman painepiiriin kuuluvien putkien välissä ei ole pumppuja tai säätöventtiileitä. Kun isokokoinen putki alkaa vuotaa, voi siitä aiheutua massiivinen paineisku.
Putkirikot ja niistä aiheutuvat vuodot johtuvat Sunelan mukaan yleensä siitä, että putki on vanha tai siinä on särö. Putkirikon tapahtuessa kaikki vesi putkistossa työntyy putkirikkopaikkaan.
– Se on kuin juna tai autoletka, joka yhtäkkiä vaihtaa suuntaa. Kun iso autoletka kääntää suuntaa, niin jossain toisessa suunnassa seuraava heikko putki hajoaa, josta aiheutuu seuraava paineisku, Sunela kuvailee ketjureaktiota.
Tilanne pahenee, kun vuotavan putken venttiili suljetaan nopeasti, ja sen seurauksena putkistossa aiheutuu jälleen uusi paineisku.
Tämän kaltainen ketjureaktio selittää sen, miksi vuodot tapahtuivat sunnuntaina lähes samanaikaisesti Helsingin eri kaupunginosissa.
– Pari kilometriä on vedelle lyhyt matka. Paineaalto etenee äänen nopeudella, ja ääni liikkuu yli kilometrin sekunnissa, Sunela selittää.
Isojen kaupunkien putkien kunto on pääosin tyydyttävä
Sunelan mukaan Suomen isojen kaupunkien putket ovat pääasiassa tyydyttävässä kunnossa. On myös alueita, joiden putket kaipaisivat ehostusta.
– Ne [putket] ovat hankalasti korjattavissa ja vaatisivat valtavasti investointeja. Niitä ei pystytä ihan samaan tahtiin korjaamaan kuin tarvetta olisi.
Sunelan mukaan investointirahat joudutaan kohdentamaan lähinnä niihin paikkoihin, jotka ovat veden jakelun kokonaisuuden kannalta kriittisimpiä. Sen lisäksi vesiputkien saneeraustöitä tehdään yleensä siellä, missä kadut on jo valmiiksi revitty auki ja missä kunnallistekniikkaa uusitaan.
Kaupungeissa on myös katvealueita, joiden vesiputkin kunnosta ei ole varmuutta. Putket ovat syvällä maan alla, minkä takia jokaisen yksittäisen vesiputken kuntoa on vaikea tarkistaa.
Hybridi-iskujen vaara vesijohtoputkiin ei ole suuri
Hybridivaikuttamisen näkökulmasta vesiputkia herkullisempi paikka iskeä olisi veden jakelun automaatiojärjestelmä, Sunela toteaa.
– Juuri siitä syystä automaatiojärjestelmät vesilaitoksilla on hyvin turvattuja varsinkin isoissa kaupungeissa. Helsingissäkin on hyvin moderni järjestelmä.
Sunelan mukaan vesilaitoksella on lakisääteinen velvollisuus tehdä vesiturvallisuussuunnitelma riskien tunnistamiseksi.
Suunnitelmat tehdään hänen mukaansa yleensä koko vesilaitosorganisaation voimin ulkopuolisten konsulttien tukemana.
– Vesilaitosten turvallisuus perustuu moniesteperiaatteeseen, jossa on monta eri kerrosta, jotka suojaavat erityisesti veden laatua mutta myös jakelua.
Veden jakelu häiriötilanteessa
Sunela kertoo, että isoimmissa kaupungeissa on vesitorneja tai muita isompia vesisäiliöitä, joissa on yleensä varastossa noin puolen vuorokauden normaalia vedenkäyttöä vastaava vesimäärä. Paikallisilla vesilaitoksilla on myös varautumissuunnitelmat vedenjakeluun liittyvien häiriöiden varalta. Hätätilanteessa vettä voidaan jakaa vesilaitosten omilla ja esimerkiksi meijereiltä vuokrattavilla tankkiautoilla muun muassa toreilla, pihoilla ja kouluilla.
– Mutta kyllä se aikamoinen rekkaralli olisi, Sunela myöntää.
Sunilan mukaan ihmiset käyttävät noin 150 litraa vettä päivässä, mutta vedenjakelun seisahtuessa vedenkäyttö vähenisi huomattavasti, jos suurin osa ihmisistä yrittäisi säästää sitä.