Huikea ja menestyksekäs vuosi! – raumalaisella fitnessin tuplamaailmanmestari Eevi Seikkulalla riittää tarmoa myös opiskeluun ja työntekoon
Ensi vuonna hän aikoo kuitenkin jättää kisat väliin.
Ari Anteroinen
Raumalaiselle fitness-urheilijalle Eevi Seikkulalle vuosi 2023 on ollut menestyksekäs. Rauman kaupungin parhaana naisurheilijana palkittu Seikkula saavutti ensimmäisissä MM-kisoissaan kaksi maailmanmestaruutta ja päälle vielä kaksi MM-hopeaa. Kultamitalit ja hopea tulivat artistic fitness -sarjassa ja se toinen hopea bikini fitness -sarjassa.
– On ollut kyllä huikea vuosi. Ei tässä ole oikein vieläkään sisäistänyt kaikkea, mitä on tapahtunut, toteaa Seikkula.
– Mutta nyt on kiva, kun saa ottaa vähän iisiä ja rauhoittua.
Seikkula kuvaa päättyvää vuotta tiiviiksi ja intensiiviseksi.
– Oli paljon treenejä ja ruokavalioiden suunnittelua. Paljon tuli myös matkusteltua. Vuosi oli tietyllä tapaa raskas, mutta en vaihtaisi mitään pois.
Eevi Seikkula kisasi jo keväällä.
– Oli aika tasainen kisakausi. Ei tullut mitään huikeita onnistumisia, mutta ei myöskään mitään hirveitä pettymyksiä.
Kevään jälkeen Seikkula paransi tiettyjä asioita valmentajien kanssa syksyä varten. Valmentajina toimivat Piia Pajunen ja Johannes Leivo, jotka asuvat Tampereella.
– Hyvin se sitten meni.
Raumalainen Eevi Seikkula haki Espanjan Santa Susannasta kaksi fitnessin MM-kultaa ja yhtä monta hopeaa. Kuva: EastLabsPhotos
MM-kisat käytiin Santa Susannassa Espanjassa.
– Se oli tuttu paikka. Olen ollut siellä ja pari kertaa aikaisemmin. Tiesi jo, miten kaikki siellä toimii, Seikkula kertoo.
Miksi Eevi Seikkula tahtoo kisata useammassa eri sarjassa?
– Muistan kun aloitin, niin kysyin voinko mennä moneen sarjaan. Vähän sitä silloin epäiltiin, jaksanko. Totesin vaan, että kyllä jaksan. Juniori-ikäisenä on tuplaten noita sarjoja. Ensimmäiset kisat menivät hyvin ja siellä oli neljä sarjaa. Sen jälkeen on ollut vähän pakko kisata niissä sarjoissa joka kisassa, jatkaa Seikkula.
Juniorisarjoihin voivat osallistua alle 23-vuotiaat.
– Tämä oli minun viimeinen kausi siellä. Siksi ajattelinkin kisaavani koko vuoden.
Jäikö Espanjan kisojen jälkeen vielä nälkää?
– Ajattelen tätä prosessina. Treenaaminen jatkuu toivottavasti läpi elämän. Olet sitten MM-ykkönen tai vaikka kuutonen. Kun tulee kisafiilis, niin silloin tähdätään aina siihen parhaimpaan, eli Euroopan- tai maailmanmestaruuteen. Eli tavallaan jäi nälkää, sillä pystyn vielä olemaan parempi, Seikkula vastaa.
Mistä johtuu, että jostain syystä länsirannikolta tulee useampi menestynyt fitness-urheilija?
– Ensinnäkin täällä on hyvät treenipuitteet. Ja yhteishenki on täällä oikeasti tosi hyvä. Se on ainakin minulle ollut iso juttu.
Ennen fitnessiä Eevi Seikkula ehti kilpailla muissakin lajeissa.
– Aloitin kilpauinnilla viisivuotiaana ja lopetin 13-vuotiaana. Se antoi sinne lapsuuteen sellaisen perusliikunnallisen pohjan. 12-vuotiaana aloitin kilpatanssin. Parini kanssa erikoistuttiin latinalaistansseihin, eli meillä oli viisi eri tanssia. Sekin oli tosi antoisaa, Seikkula avaa.
– Kun parillani meni eturistiside poikki, oliko se nyt vuonna 2018, tanssiharrastus vähän tyrehtyi siihen, kun se kuntoutuminen vei niin paljon aikaa.
Kisakaudella Eevi Seikkula kertoo tehneensä neljästä viiteen salitreeniä.
– Treenattiin lihaksia kuntosalilla puolitoistatuntia kerrallaan. Sitten tein poseerauksia oikeastaan päivittäin. Tanssillista vapaaohjelmaa treenasin kunnolla neljä kertaa viikossa. Tämän lisäksi on paljon ruokien valmistelua.
Seikkula on tehnyt myös koko ajan töitä Rauman Muottituotteella ja opiskellut avoimessa korkeakoulussa sosiaalitieteitä.
– On se ollut aika tiivistä. Mutta kun pääsee siihen moodiin, se on tosi mukavaa, kuvailee Seikkula.
Nyt kun ei ole kisakausi, Seikkula toteaa salitreenejä olevan vain kolme viikossa.
– Koetetaan vähän palautua. Venyttelen ja teen vaparia. Siitä tulee sellaiset kuusi treeniä viikkoon. Nyt on energiaa nähdä myös kavereita ja opiskella vähän enemmän. Jää päähänkin jotain, Seikkula naurahtaa.
Loppuun Eevi Seikkula paljastaa, että ensi vuonna hän tuskin itse kisailee.
– Pidän vähän kehityskautta ja treenailen vaan. Joitain esityksiä on kyllä tulossa tuosta vapaaohjelmasta. Eli sen verran pitää taitoja pitää yllä. Ohjaan myös poseerauksia ja menen kilpailutapahtumiin katsomaan ja ehkä auttelemaankin. Kiva päästä kavereita kannustamaan.

