Lukon johdon pinna ei pitänyt
Rauman Lukon urheilujohtamista on kehuttu. Kaikki huipentui siihen, kun seura voitti edellisvuonna mestaruuden päävalmentaja Pekka Virran johdolla. Virran työtä tuli jatkamaan seuran U-20 -joukkueen Suomen mestaruuteen luotsannut Marko Virtanen. Ensimmäisen kauden sotki korona ja toisen eli päättyneen kauden loukkaantumiset ja pudotuspeleissä maalivahdin epäonnistumiset.
Virtainen sai Lukon loistavaan vetoon viime vuoden puolella. Joukkue johti sarjaa ylivoimaisesti esittämällä modernia, nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa. Lukko myös puolusti mainiosti ja sille tehtiin selvästi vähiten maaleja koko sarjassa.
Vuodenvaihteen jälkeen alkoivat Lukon vaikeudet. Avainpelaajia loukkaantui, tuli pelikieltoja ja lopulta iski toistamiseen korona niin, ettei kaikkiin peleihin saatu edes täyttä neljää kenttää. Nämä vaikeudet heikensivät joukkueen esityksiä. Eikä pelaajien paluukaan tuonut muutosta. Toipilaat avainpelaajat eivät pystyneet parhaimpaansa.
Pudotuspelisarjassa IFK:ta vastaan esitys koheni. Ajoittain Lukko dominoi täysin tapahtumia. Sitten petti maalivahti Artem Zagidulin.
Lukkoa vaivasi myös tehottomuus ylivoimissa.
Alkukauden esitykset vakuuttivat seurajohdon ja talvella Virtaselle tehtiin jatkosopimus. Seurajohto oli tykästynyt pelitapaan, jota Virtanen ajoi sisään. Myös päävalmentajan vaatimustaso ja urheilullisuus saivat johdon vakuuttuneeksi. Pettymys siitä, ettei Raumalla pelattu mitaleista tälläkään kertaa, oli kova niin seurassa kuin kannattajien keskuudessa.
Syitä odotusten pettämiseen ryhdyttiin hakemaan laajalla skaalalla. Urheilujohto, toimiston väki, hallitus… Lopulta paine siihen, että pitää jotain tehdä, kasvoi liian kovaksi.
Virtanen sai lähteä. Tilalle tuli Tomi Lämsä, joka on valmentanut muun muassa nuorisomaajoukkueita ja Jokereita.
Seuran toimitusjohtaja sanoi, ettei joukkueesta saatu kahden kauden aikana ulos kaikkea sitä potentiaalia, mikä tiedettiin joukkueessa olevan. Kommentit eivät kovasti vakuuta. Valmentamisessa pitää katsoa myös tuloksen taakse. Loukkaantumisia, maalivahtipelin epäonnistumista tai liian kapeaa materiaalia, jolloin avainpelaajia jouduttiin ylikuormittamaan, ei pidä laittaa valmentajan syyksi.
Oliko päävalmentajan syytä se, ettei joukkueessa ollut kahta hyvää maalivahtia? Näitä seikkoja Lukon johdossa olisi ollut hyvä pohtia ennen potkuja. Samoin sitä, oliko pelitapa voittava, millainen johtaja Virtanen oli, entä vaatimustaso. Kaikki nämä olivat kunnossa.
Lukon johdon selityksistä ei käynyt ilmi, mitä muutosta tai lisää Lämsä nyt tuo Lukon pelaamiseen. Siis sellaista, mitä Virtanen ei kyennyt tuomaan.
Lukon kuva työnantajana on vahvistunut viime vuosina. Esimerkiksi Pekka Virralle annettiin aikaa ajaa oma peliajatus sisään ja hankkia pelitapaan sopivia pelaajia. Miten nykyinen pelaajamateriaali vastaan Lämsän pelifilosofiaa?
Kaiken tapahtuneen jälkeen valmentajat miettivät entistä tarkemmin, kuinka tuulinen työpaikka Lukko on. Palataanko takaisin siihen, kun valmentajaa vaihdetaan enemmän omien pettymysten kuin syvällisten analyysien jälkeen.

