Lunkka kaipaa omaa pelitapaa Suomi-futikseen
Pertti Lundell nousi legendaksi, kun hän nosti PPT:n kolmosesta sarjaporras ja vuosi aina pääsarjaan asti.
Pauli Uusi-Kilponen
Pertti ”Lunkka” Lundell, 70, on Satakunnan tunnetuin ja menestynein jalkapallovalmentaja. Hänen ideoitaan kaivataan etenkin porilaisfutiksen kehittämiseen. Hän ei kuitenkaan ideoitaan esittele.
Tämän jutun piti alun perin käsitellä sitä, miksi Porissa pelaa yksi joukkue kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla, ja Raumalla rämmittiin pitkään sarjaporrasta alempana.
Mitä pitäisi tehdä, jotta satakuntalainen palloilu nousisi ja Porissa nähtäisiin pääsarjapelejä?
– Jos minä ryhtyisin kertomaan, miten minun aikanani tehtiin kaikki hienosti ja oikein ja miten nyt ei osata mitään, niin siitä tulisi vain katkeran, ajasta jälkeen jääneen jäärän maine, Lunkka naureskelee.
Pertti Lundell nousi legendaksi, kun hän nosti PPT:n kolmosesta sarjaporras ja vuosi aina pääsarjaan asti. TPV:n hän vei sensaatiomaisesti mestaruuteen 1994.
Ajat ovat erilaisia. Hän korostaa miten menestyksiä ja tekemisiä pitää tarkastella ajassa. Tuon maineikkaan nousun takana oli monta tekijää, sattumaakin. Porissa oli juuri tuolloin poikkeuksellisen paljon nuoria lahjakkuuksia, Jarmo Mannisen tapainen pelaaja innostui uudelleen ja seuran bingo antoi taloudellisen selkänojan.
Toki ei pidä unohtaa Lunkan monella tapaa poikkeuksellista valmennusta, jossa raaka työ oli etusijalla ja joskus rääkki meni jopa yli. Kaarlo Kangasniemi valmennusryhmässä herätti ihmetystä.
– Jukka Vakkila hihkaisi minulle, että kaipa heidän pitää sitten palkata joku keihäänheittäjä, muistelee Lunkka, jolla oli paljon ennakkoluuloja voitettavanaan.
Suomalaisten futisjohtajien itsetunnosta kertoo paljon se, että maajoukkueen päävalmentajaksi haluttiin usein ulkomaalainen huippuvalmentaja. Oli Roy Hodgson, Hans Backe, Richard Möller Nielsen…
Lunkka odotti paljon heiltä, mutta pettyi.
– Odotin pelin kehittämistä. Pikemminkin maajoukkueen peli taantui noiden herrojen alaisuudessa. Pelattiin passiivisesti, iskettiin tiukka puolustusmuuri oman kuudentoista rajalle ja tehtiin vastahyökkäyksiä, jos ylipäätään hyökättiin, sanoo Lunkka.
Hänen mielestään pelityylistä lähti pelaajille piiloviesti alistuneisuudesta ja siitä, ettei valmentaja usko pelaajiinsa.
– Minusta pitäisi kannustaa pelaajia haastamaan vastustaja, kontrolloimaan palloa ja tekemään rohkeita ratkaisuja.
Hän antaa suuren arvon Antti Muuriselle, koska hän erottui tästä rintamasta. Suomi pelasi hänen aikakaudellaan rohkeasti ylöspäin ja myös menestyi. Tosin hänellä oli myös loistavat pelaajat kuten Jari Litmanen ja Sami Hyypiä.
Huuhkaajien päävalmentajaa Markku Kanervaa Lundell kehuu. ”Rive” on tuonut joukkueen pelaamiseen juuri niitä elementtejä, mitä hän odotti – myös ”Meidän pelin”.
– Nyky-Huuhkaajat haastaa, pelaa eteenpäin ja uskaltaa pitää palloa rohkeasti. Kyllä tämän on uutta ja tuonut myös menestystä.
Lundell lämpenee sille, miten vastustajien suhtautuminen Huuhkaajiin on muuttunut. Hänen mukaansa keskitason joukkueet kuten vaikkapa Slovenia lähtee etenkin vieraskentällä peruuttelemaan Suomea vastaan.
Lundell sanoi kokeneensa monta ahaa-elämystä vieraillessaan ulkomaisissa seuroissa. Etenkin vierailu Hollannissa avasi hänen käsitystään harjoittelusta.
– Kaikki lähti siitä, miten harjoitteiden pitää palvella pelaamista. Ei vain joukkueena, vaan jokaista pelipaikkaa erikseen. Myös fysiikkaa kohennettiin pelinomaisin harjoittein.
Myös Porissa lisättiin reissun jälkeen pienpelejä kovalla tempolla Lunkan johdolla.
Hän sanoo, että seuroissa junioreista edustukseen asti olisi Suomessa paljon kehitettävä juuri tuohon suuntaan.
Lundellin suu vetää virneeseen, kun hän kuuli entiseltä pelaajaltaan Miikka Juntuselta kommentin, kun tämä oli käynyt valmennuskurssilla. Viikko kurssitettiin, mutta palloja ei näkynyt. Fläppitaulut ja diat olivat kovassa käytössä.
– On hyvä käydä teoriaa ja testata pelaajia, mutta liian teoreettiseksi ja tieteelliseksi ei touhu saa mennä. Kuten tuulimyllyjen maassa todettiin: pelin pitää olla aina keskiössä! Myös harjoituksissa.
Pertti Lundell lopetti valmennuksen edustustasolla 2012 ja kaksi vuotta myöhemmin junnupuolella. Pelejä hän ei juuri käy paikan päällä Porissa katsomassa. Futiksen seuranta tapahtuu tv:n välityksellä.