Mäkihyppääjän polku alkaa mäkikoulusta – Hiittenharjulla harjoittelevat jo juniorit, mäkikoulua kaavaillaan myös aikuisille
Mäkihyppääjä tarvitsee poikkeuksellista yhdistelmää fyysistä suorituskykyä, teknistä osaamista, henkistä vahvuutta ja taktista älyä. Niitä kehitetään Harjavallan Jymyn mäkitreeneissä.
Vesa-Pekka Järvelä
Pakkanen paukkuu, mutta länsirannikon loppiainen on yllättävän tyyni. Hiittenharjun mäet ovat tunnetusti alttiina tuulille ja hyppäämiseen liittyy aina turvallisuusriski, olkoon kisapaikkana sitten Planican kaltainen lentomäki tai pienehkö harjavaltalainen hyppyri.
Harjavalta oli vuosikymmeniä maakunnan tärkein mäkikeskus. Viime ajat satakuntalaisessa mäkihypyssä on vietetty hiljaiseloa. Harjavallan maamerkeiksi 50-luvulla kohonneet puumäetkin purettiin jo 2019.
Varsinkin eri puolella maata sijainneiden pikkumäkien rapistuminen johti paraatilajin unohdukseen. Pienen tauon jälkeen hyppääjät pääsevät kuitenkin jatkamaan Harjavallassa harrastustaan. Sen mahdollistaa Ulvilan Massilta siirretty metallinen pikkumäki.
– Mäen siirto ja muovitus oli iso, mutta onnistunut urakka. Se on herättänyt kiinnostusta maamme mäkipiireissä. Muun muassa Lahdessa puretaan Karpalon K38-mäkeä, ja Lahden Hiihtoseuran toiminnanjohtaja Janne Marviala kyseli meidän projektimme yksityiskohdista. Näin ne ajat muuttuvat, aiemmin yhteyttä otettiin pikkupaikkakunnilta suurten mäkikeskusten suuntaan, naurahtaa Jymyn mäkikoulun valmentaja Tatu Hannukainen.
Hiihtoliiton ja seurojen tiiviimpää yhteistyötä toivovan Tatu Hannukaisen vetämässä Jymyn mäkikoulussa harjoittelee myös valmentajan Juuni-tytär. Kuva: Vesa-Pekka Järvelä
Harjavallan Jymyn loppiaisena järjestämään mäkihypyn kokeilupäivään oli saapunut kuusi juniorihyppääjää: kolme poikaa ja kolme tyttöä. Mukana oli myös valmentaja Hannukaisen 12-vuotias Juuni-tytär.
– Kipinä lajiin syttyi neljä vuotta. Into tuntuu vain kasvavan, kertoo Juuni.
Pikkujunnut ottivat ensituntumaa hyppäämiseen Hiittenharjun minikokoisessa K1,5–mäessä.
– Muutama tyttö kävi viime vuonna mäkiharjoituksissa, mutta nyt he ovat siirtyneet piristysruiskeen Harjavallassa kokeneen pesäpallon pariin. Mäkihyppy on kieltämättä vaativa laji. Toivotaan, että he silti palaisivat vielä myös mäkitreeneihin, sanoo aikuisten mäkikouluakin virittelevä Hannukainen.
Viime aikoina juuri naiset ovat Jenny Rautionahon johdolla nostattaneet alamaissa matelevaa suomalaista mäkihyppyä. Myös yhdistetyn nuori kaksikko Minja Korhonen – Heta Hirvonen on esittänyt hyviä otteita mäkipuolella.
– Naiset ovat tuoneet lajiin uutta väriä ja odotuksia. Heidän kehityksensä ja tähänastiset tuloksensa kansainvälisissä kisoissa antavat lupauksia siitä, että menestystä tulisi tulevina vuosina arvokisatasolla. Kilpailu kiristyy kuitenkin koko ajan.
Juhani Huida ja Tatu Hannukainen urakoivat mäkiprojektissa. K40-mäen siirto Hiittenharjulle on herättänyt kiinnostusta muillakin paikkakunnilla. Kuva: SV arkisto/Vesa-Pekka Järvelä
Suomi on mäkihypyn mahtimaa – tai oikeammin entinen sellainen. Sinivalkoiset mäkikotkat ovat voittaneet miesten mäkihypystä ja yhdistetystä yhteensä 108 mitalia. Niistä 10 on olympiakultaa, 13 MM-kultaa ja kaksi lentomäen MM-kultaa. Joukossa on koko kansan tuntemia lajin suurmiehiä, joiden nimet muutkin kuin penkkiurheilijat osaavat yhdistää mäkihyppyyn.
Suuruuden vuodet ovat kuitenkin takanapäin. Vanha suosikkilaji on mätkähtänyt kumpuun ja liukunut lähelle montun pohjaa. Tilanteen raadollisuuden kiteytti myös Petter Kukkonen. Tuore Hiihtoliiton huippu-urheilujohtaja ennustaa, että Suomelta menee vähintään 10–15 vuotta tavoittaa maailman terävin kärki.
– Huipulle on pitkä tie. Pitää panostaa pitkäjänteiseen kehitystyöhön, ja löytää tehokkaammin nuoret lahjakuudet. Pieniä välähdyksiä on toki nähty. Vilho Palosaaren vuoden 2023 nuorten MM-kulta todisti nuorukaisen potentiaalin, mutta valitettavasti kuusamolaisen kehitys polkee paikallaan. En tiedä yksityiskohtia, mutta tuntuu siltä, että Palosaarella on kisatilanteessa liikaa paineita. Vähän samankaltainen tilanne on Antti Aallon ja Niko Kytösahon kohdalla. Heilläkin on vielä hyppyvuosia edessä. Pitää vain tehdä oikeita peliliikkeitä.
Tilannetta hankaloittaa se, että hyppääjien määrä Suomessa on romahtanut. Kun vielä vuonna 2010 mäkihypyn tai yhdistetyn kilpailulisenssin haltijoita oli yli 200, viime vuonna heitä oli enää hieman yli 150. Alle 12-vuotiaita harrastajia oli 10 vuotta sitten noin 350, mutta viime vuonna enää reilut 130.
Hyvän mäkihyppääjän ominaisuuksia ovat hyvä yleis- ja lajikohtainen liikkuvuus, kimmoisuus, yleistaitavuus, peruskestävyys sekä oikea kehon paino ja pituus suhteessa varusteisiin
– Lisäksi henkinen vahvuus, itseluottamus, rohkeus ja kyky kestää painetta ovat ratkaisevia, korostaa Tatu Hannukainen.

