Vesa-Pek­ka Jär­ve­lä

Po­ri­lais­kah­vi­lan pöy­tään is­tah­taa Qa­ta­rin läm­mös­tä pi­ka­vauh­tia ko­ti­mai­se­miin pa­lan­nut Mat­ti Mat­ts­son. Pa­luu rän­tä­sa­teen piek­se­mään Po­riin oli vauh­dik­kaal­le olym­pi­a­mi­ta­lis­til­le to­tu­tun no­pea.

– Lop­pu­kil­pai­lu ui­tiin per­jan­tai­na. Otin en­sim­mäi­sen len­non Suo­meen, ja olin Po­ris­sa jo lau­an­tai­na. Ki­sa­suo­ri­tus­ten li­säk­si vie­tin vii­kon ho­tel­lil­la – kär­si­mät­tö­mäl­le se on ai­na vai­ke­aa. Edel­lis­ten ar­vo­ki­so­jen ta­paan ha­lu­sin heti kil­pai­lun jäl­keen ko­tiin, sil­lä siel­lä­hän ne rak­kaim­mat ih­mi­set ovat, sa­noo Po­rin Ui­ma­seu­ran täh­ti.

Kol­min­ker­tai­nen ar­vo­ki­so­jen mi­ta­lis­ti kau­hoi Do­han MM-al­taas­sa kuu­den­nek­si. Kai­kis­sa kol­mes­sa MM-star­tis­sa 2.09:n pin­taan ui­nut rin­tau­in­tis­pe­si­a­lis­ti alit­ti sa­mal­la Pa­rii­sin olym­pi­a­ra­jan.

– Mi­ta­li oli­si mais­tu­nut, mut­ta kuu­des sija oli koh­tuul­li­nen. Pa­ras uin­ti osui al­ku­e­rään, ja sii­tä men­tiin vä­lie­räs­sä ja lop­pu­kil­pai­lus­sa vää­rään suun­taan. Se kol­men jouk­koon vaa­dit­tu fi­naa­li­ve­to jäi nyt va­li­tet­ta­vas­ti vä­hän vai­suk­si.

Mat­ts­so­nil­le MM-ki­so­jen tär­kein an­ti oli olym­pi­a­ra­jan saa­vut­ta­mi­nen.

– Se hel­pot­taa hen­ki­ses­ti ja rau­hoit­taa har­joit­te­lua. Edes­sä on puo­len vuo­den tiuk­ka tree­ni­jak­so, jon­ka ai­on käyt­tää te­hok­kaas­ti. En läh­de ke­sä­kuun EM-uin­tei­hin Belg­ra­diin, vaan haen Kar­vo­sen Ee­tun val­vo­van sil­män al­la te­rä­vin­tä kun­to­piik­kiä hei­nä-elo­kuun vaih­tee­seen Pa­rii­siin. Luo­tan sii­hen, et­tä ta­voi­tan To­ki­on vuo­den 2021 prons­si­mi­ta­li­ta­son. Eli ke­vään ja ke­sän laa­duk­kaal­la har­joit­te­lul­la 2.07 on saa­vu­tet­ta­vis­sa. Sil­lä ol­laan Pa­rii­sin olym­pia-al­taas­sa kor­ke­al­la, lu­paa Mat­ts­son.

Huipulle pääsy vaatii valmiutta kokonaisvaltaiseen harjoitteluun. Suomalaisen uinnin keulakuvana jatkavan Matti Mattssonin palo kilpailu-urheiluun ei sammu. Porilaisen katse on jo kesän olympiakisoissa.

Pit­kän­huis­kea po­ri­lai­nen on py­sy­nyt pit­kään kan­sain­vä­li­sel­lä hui­pul­la. En­sim­mäi­sen mi­ta­lin­sa Mat­ts­son nap­pa­si 19-vuo­ti­aa­na Bar­ce­lo­nan MM-ki­sois­sa 2013. Yl­lä­tysp­rons­si oli Suo­men en­sim­mäi­nen uin­nin pit­kän ra­dan MM-mi­ta­li vuo­den 2003 jäl­keen.

Mit­ta­van uran var­rel­le on kui­ten­kin mah­tu­nut myös vai­ke­am­pia vai­hei­ta.

– Sel­viy­ty­mi­nen Rion olym­pi­a­ki­soi­hin täyt­ti sil­ti yh­den nuo­ruu­den unel­mis­ta. Vaik­ka me­nes­tys­toi­veet jäi­vät to­teu­tu­mat­ta, palo la­jiin ei sam­mu­nut. Päin­vas­toin – mo­ti­vaa­tio vain vah­vis­tui ja halu me­nes­tyä li­sään­tyi. Ta­ju­sin en­tis­tä sel­vem­min sen, mitä te­rä­vim­män kär­jen ta­voit­ta­mi­nen edel­lyt­tää. Sil­loin kai­ken pi­tää ol­la huip­puis­kus­sa. Oi­ke­aop­pi­sen ja tin­ki­mät­tö­män fy­siik­ka­har­joit­te­lun li­säk­si pi­tää ol­la hen­ki­ses­ti ta­sa­pai­nos­sa. Sii­hen on­kin pa­nos­tet­tu psy­ko­lo­gi Aa­po Kil­pe­läi­sen eri­no­mai­sin neu­voin.

Hui­pul­le ha­lu­a­van on huo­mi­oi­ta­va myös oi­ke­a­laa­tui­sen ra­vin­non ja riit­tä­vän le­von mer­ki­tys.

– Vuon­na 2019 di­ag­no­soi­tu ke­li­a­kia muut­ti luon­nol­li­ses­ti jon­kun ver­ran ruo­kai­lu­tot­tu­muk­si­a­ni. Se tuo haas­tei­ta ki­sa­reis­su­jen ate­ri­oin­tiin, mut­ta pää­sään­töi­ses­ti syön ar­jes­sa ai­van nor­maa­lia ko­ti­ruo­kaa. Iän myö­tä olen si­säis­tä­nyt myös le­von tär­key­den en­tis­tä pa­rem­min. Kah­dek­san tun­nin le­vol­la pys­tyy har­joit­te­le­maan ai­van toi­sel­la ta­sol­la kuin ly­hyil­lä ja epä­sään­nöl­li­sil­lä unil­la, ko­ros­taa Mat­ts­son.

Kak­si vuot­ta sit­ten Roo­man EM-ki­sois­sa ho­pe­al­le yl­tä­nyt po­ri­lai­nen ko­ros­taa, et­tä kaik­ki pe­rus­tuu tin­ki­mät­tö­mään har­joit­te­luun ja vank­kaan mo­ti­vaa­ti­oon. Mat­ts­so­nin tree­neis­sä laa­tu on jo pit­kään kor­van­nut mää­rän.

– On sel­vää, et­tä il­man täyt­tä mo­ti­vaa­ti­o­ta on ai­van tur­ha ta­voi­tel­la huip­pu­tu­los­ta. Omal­la koh­dal­la­ni palo la­jiin on yhä vah­va. Nyt kat­se on Pa­rii­sin olym­pi­a­lais­sa, jot­ka ovat it­sel­le­ni jo nel­jän­net. Sen jäl­keen ti­lan­net­ta tar­kas­tel­laan uu­del­leen, mut­ta oli­si­han se kiel­tä­mät­tä hou­kut­te­le­vaa ol­la mu­ka­na vie­lä vii­den­nen ker­ran vii­den ren­kaan ki­sois­sa. Kil­pai­lu on kan­sain­vä­li­sel­lä ta­sol­la kui­ten­kin en­tis­tä­kin ko­vem­paa. Jos­kus tun­tuu­kin sil­tä, et­tä edus­kun­taan­kin on hel­pom­pi pääs­tä kuin olym­pi­a­ki­soi­hin.

Ko­ti­kau­pun­kin­sa har­joit­te­luo­lo­suh­tei­ta ylis­tä­vä 30-vuo­ti­as ur­hei­li­ja kat­soo jo va­ro­vas­ti kil­paur­hei­lu-uran jäl­kei­seen ai­kaan.

– Jos­sain vai­hees­sa edes­sä on vää­jää­mät­tö­mäs­ti am­ma­tin­vaih­dos. Jos­tain­han se elan­to lap­si­per­heel­le on kai­vet­ta­va. Jo pik­ku­poi­ka­na haa­vei­lin pa­lo­mie­hen am­ma­tis­ta. Se haa­ve on yhä ole­mas­sa, pal­jas­taa Mat­ts­son.

Lue myös:

Mat­ts­son rik­koi Pa­rii­sin olym­pi­a­lais­ten A-tu­los­ra­jan jo MM-al­ku­e­ris­sä